Lupasin viimeisimmässä blogipäivityksessäni päivitellä teille ajankohtaisia kuulumisia Tukilinjan ja OmaPolku ry:n tilaustaidetyöstä. Valitettavasti syyskuulle sovittu vierailukäyntini OmaPolun nuoria taiteilijoita tervehtimään peruuntui oman sairasteluni vuoksi ja nyt vasta saatiin korvaava vierailukäynti sovittua. Nyt kuitenkin kuulumisia kokonaisen blogin verran.
Lähdin matkaan eilen aamulla ensirännän sataessa maahan Helsingissä. Aamu oli siis harmaa ja kylmä, mutta omat fiilikset olivat silti korkealla. Olin saanut sähköpostilla kuvia valmistuvissa olevista teoksista ja suoraan sanottuna olin melko malttamaton näkemään miten työt olivat viimeisimmistä muutaman viikon takaisista kuvista edenneet. Ja tietysti oli erittäin innostava ajatus, että saisin kaikessa rauhassa tavata ja tutustua taiteilijoihin, joiden kätten töitä tulisin päivittäin ihailemaan toimistollamme Pasilassa. Toki töiden julkistamistilaisuudessa koko Tukilinjan henkilökunta pääsee tapaamaan taiteilijat, mutta silti haluan päästä astetta syvemmälle taiteilijoiden ajatuksiin teoksista ja niiden tekemisestä ja tutustua ajan kanssa heihin. Tässä auttaa myös se, että tämän päivän vierailukäynnistä on työlistallani vielä lehtijutunkin tekeminen tämän blogipäivityksen lisäksi.
Tapasin nuoret heti lounaan jälkeen, joten virtaa riitti kaikilla eikä Tampereella ollut lainkaan niin synkkää ja märkää ulkonakaan kuin Helsingissä matkaan lähtiessäni. Tunnelma OmaPolussa oli heti kättelyssä lämmin ja tunsin oloni etuoikeutetuksi kun pääsin kurkistamaan niin sanotusti kulissien taakse. Työt olivat edenneet vauhdilla niinkuin ehkä tässä vaiheessa olettaa saattoikin kun julkistamistilaisuuteen oli enää kuukausi, mutta olin aivan ällikällä lyöty siitä, kuinka upeita teokset olivat! Olihan kuitenkin aivan eri juttu nähdä jo poltetut keramiikkasoittimet luonnossa kuin paperiset hahmotelmat valokuvana ja nähdä puupiirrosgrafiikkavedokset väreissä mustavalkokuvien sijaan.
Sain lyhyen vierailuni aikana kuulla siitä, miten teoksia oli lähdetty ideoimaan musiikkivideoiden ja Googlen kuvahaun avulla ja nähdä miten tiukka aikataulu oli asetettu kaikkien nähtäville niin, että vastuu aikataulussa pysymisessä oli koko ryhmällä yhdessä. Tämä aikataulun näytteille asettaminen heti projektin alkuvaiheessa oli myös helpottanut joidenkin nuorten alkuvaiheen stressiä siitä, ehdittäisiinkö työ saada valmiiksi tiukassa aikataulussa. Nuorilla oli myös muita huolenaiheita liittyen keramiikkatöiden ehjänä säilymisestä ja julkistamistilaisuuden käytännön järjestelyistä ja tietenkin etukäteen monia mietitytti myös se, miltä tuntuu luopua omasta teoksestaan pitkän työrupeaman jälkeen.
Oman aikatauluni puitteissa, lähdin kuitenkin kotimatkalle luottavaisin mielin siitä, että projekti etenee ajallaan ja valmista tulee aivan varmasti määräaikaan mennessä. Olin päivän aikana kuullut nuorilta siitä, kuinka erään nuoren sanoja lainatakseni “mahtavalta” tuntui tilaustyötä tehdä ja muun muassa mitä suunnitelmia nuorilla oli töistä maksettavien palkkioiden varalle, mutta näistä lisää tämän vuoden viimeisessä Tukilinjassa.
Mutta olipa kerrassaan upea päivä ja upeat teokset valmistumassa meille, vai mitä olette mieltä?
Valoa ja lämpöä vuoden pimeimpään aikaan näiden kuvien myötä toivottelee,
Sanna Nupponen
Tukitoiminnan koordinaattori
Yhteisö- ja yhteistyöapurahat
