Blogilinjalla: Tuomas

Tuomas Saloma on 34-vuotias eurajokilainen graafisen alan yrittäjä. Hän pitää Tukilinjan Blogilinjalla-vierasblogia huhti–toukokuussa 2020.


Tuttavuutta tuulien kanssa

Tänään on harvinainen päivä. Tuulet lepäävät jossakin koloissaan. Puun latvat eivät juurikaan huoju. Voimakkaiden kevätpuhurien jälkeen rauhallisuus on käsin kosketeltavaa.  Kukka-amppelin uskalsin nostaa naulaansa turvallisella mielellä. Sen hennot varret eivät ole nyt vaarassa katkeilla tuulen tuiverruksesta.

Luonto on kevään mittaan useaan otteeseen näyttänyt voimansa. Metsäpalstaltamme se kaatoi useita vahvoja tukkipuita nostaen niiden juuretkin ylös isoine multapaakkuineen. Kohtaloonsa tyytyen ne ovat maanneet maassa limittäin ja lomittain odottaen ottajaansa. Eikä turhaan. Velimies on moottorisahoineen häärämässä paraikaa niiden kimpussa apunaan lankonsa, joka hoitelee tukkinosturilla rankojen nostamisia ja hinaamisia otollisempaan asentoon karsimista varten. Itsekin pääsin näihin talkoisiin mukaan…

Vein metsätsämiehille sapuskaa syötäväksi mönkijälläni pienessä korissa, joka oli etutarakalla. Miesten kenttälounaan jälkeen siirrettiin ruokakori metsätien pientareelle ja hommia jatkettiin, kuten sanonta kuuluu ’konehella kevyesti’ mönkijän nokalla olevalla sähköisellä vinssillä. Isohko puunjärkäle näet piti siirtää lähemmäs traktoria, jotta sen ulottuisi metsäkuormaimella nostamaan toisten telottujen puurunkojen päälle. Vinssin naru vaan kiinni puun ympäri ja minä vinssin käyttäjänä vedin sen ensin lähemmäksi ja sitten edelleen peruuttamalla mönkijän traktorin viereen. Näin puun hinaus onnistui erinomaisesti.

Oli tässä muuten yhtenä aamuna silmät revetä ihmetyksestä. Tuuli ei todella ollut puhkunut tuloksettomasti. Noin kuusi metriä pitkä ja vähän toista metriä korkea piha-aitamme lojui koko komeudessaan pitkin maata kylläkin lähes täysin ehjänä. Tolppien metalliset jatkeet olivat osittain murtuneet, osittain taipuneet. Siinä sitten tovi kummasteltiin, mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Naapurilta saatu konsulttiapu oli taas pelastus. Paikalle tultuaan hänellä oli heti ongelmaan ratkaisu kuin apteekin hyllyltä otettuna. Jo muutaman tunnin kuluttua aitakomeus keikkui metsänosturin nokalla liinojen varassa ja siirrettiin odottamaan uutta pystystä.

Päätimme yhteistuumin, että aidalle on rakennettava kunnolliset perustukset, jotta se pysyy pystyssä tuulessa ja tuiskussa. Niinpä soitimme tutulle kirvesmiehelle ja kerroimme mitä oli tapahtunut. Hän tuli tekemään aidalle kunnolliset betoniperustukset. Lisäksi vielä mielellään auttavainen naapurin seppä teki aidalle hapon kestävästä raudasta tukevat kiinnikkeet, jotta aita voidaan niiden avulla pultata perustuksiin kiinni. Eiköhän aita ala pysymään pystyssä.

Mahtaako alkuvuoden tuuliset säät jatkua kesällä. Nähtäväksi jää millainen sää on jatkossa. Onko tuulien lisäksi vielä niin viileää, että pitää lämmittää toimistoakin pitkälle kesään, jotta tarkenee tehdä töitä vapaapäivien jälkeen.

Avainsanat: Aita, Kevätpuhurit, Moottorisaha, Mönkijä, Puu, Tuulet, Tuuli

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*