Blogilinjalla: Tuomas

Tuomas Saloma on 34-vuotias eurajokilainen graafisen alan yrittäjä. Hän pitää Tukilinjan Blogilinjalla-vierasblogia huhti–toukokuussa 2020.


Naapuriapu orpopojan onni

Tänään on äitienpäivänaatto ja ajattelin kertoa avuliaista naapureista, on sitten kyse laitteiden huollosta, niiden pienmuotoisesta korjaamisesta tai kuljetusavusta. Ennen perheessämme edesmennyt isäni selvisi tilanteesta kuin tilanteesta näppärillä sormillaan ja teknisellä tiedonhallinnallaan. Ei mennyt miehellä sormi suuhun. Jos ei heti ongelma ratkennut, se selvitettiin. Tästä jäi toimintamalli minulle, vaikka en itse kykene sormieni hienomotoriikan puutteen takia moisiin suorituksiin. Olen saanut kiitollisena monesti todeta, että sanonta, ”kun hätä on suuri, niin apu on lähellä”, on yllättävän tosi. Kyläkunnassamme on kaikkiaan 25 savua. Tähän maalaisyhteisöön mahtuu kirvesmiehen, mekaanikon, sepän jne. taidot omaavia ja kaikilla pyyteetön auttamismieli. Mikä parasta, kun apu tulee läheltä, se on paikalla lähes saman tien kuin ”partiopoika”. Onpa vastauksena soittooni ollut joskus, tulen heti kun olen saanut ruokalautaseni tyhjäksi.

Olin valmistamassa asiakkaalle tilaamaansa tuotetta. Saatuani tuotteen painettua, tuote vaati leikkauksen lisäksi nuuttauksen. Kuinkas sitten kävikään… Nuuttauslaite ”söi” hieman liikaa ja tukkeutui pahasti. Yritin ensin omin avuin avata tukoksen, mutta paperi ei suostunutkaan tulemaan vetämällä pois ja repeytyi poikki. Laitteen sisälle jäänyt paperin pala kuinkas ollakaan putosi, mutta minne… no tietenkin laiteen uumeniin juuri sensorin päälle niin, että nuuttauslaite ei suostunut enää jatkamaan. Oli soitettava naapuri apuun.

Kaverin tultua paikalle tutkimme hetken, kuinka saisimme paperipalan pois. Totesimme ykskantaan, että ei ole muuta vaihtoetoa kuin irrottaa nuuttausterä pois. Mutta kuinkas se terä irrotettiinkaan minä ajattelin. Ei ollut minkään sortin muistikuvaa, vaikka laitteen toimittamisen yhteydessä kouluttaja kävi sen ominaisuudet läpi ja kuinka terä irrotetaan. Ei käyttöoppaan sivuilta löytynyt neuvoja. ”Huoltomieheni” yleensä innostuu jonkin hänelle tuntemattoman asian kanssa joutuessaan tekemisiin toteamuksenaan: ”Nyt voin taas oppia jotakin uutta, ei kannata luovuttaa.”  No ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soittaa maahaantuojalle saadaksemme apua pulmaan.

Saatuamme yhteyden maahaantuojaan selostimme tilanteen ja avun tarpeemme ohjeet terän irrottamiseen. Maahantuoja oli avulias auttamaan ja kertoi vaihe vaiheelta, kuinka terä irrotetaan. Meillä oli koko operaation ajan puhelinyhteys auki, kun terää irrotettiin ja samoin myös, kun terä laitettiin paikalleen. Emme olisi koskaan selvinneet ilman mahantuojan apua!

En ole päässyt paperileikkurinkaan kanssa ilman isompaa kommervenkkia. Mitä oikein onkaan tapahtunut…? Leikkuri sanoi totaalisen stopin. Ei suostunut tekemään mitään. Olin ihan ihmeissäni mitäs nyt… Nimittäin leikkurin paininjalka (se pitää paperinipun paikallaan) juuttui jumiin. Hetken mietittyäni soitin nöyrästi avuliaalle naapurille ja kerroin asiani. Hänen tultuaan paikalle taas kerran hän tuumasi, että paininjalka on ilmeisesti juuttunut rasvan puutteen takia. Ihmettelin, no kuinka me tuon paininjalan saamme liikkeelle, kun leikkurin moottorikaan ei jaksanut sitä liikuttaa? Hän ykskantaan totesi kuin päivän selvänä asiana, siinä tarvitaan vain pitkää rautakeppiä, jonka avulla paininjalkaa vähän kerrallaan autetaan liikkeelle. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Minä olin leikkurin sähkönappuloissa ohjaamassa leikkuuterää alas, kun paininjalka oli lähdössä ylös, naapuri auttoi rautakepin kanssa paininjalkaa ylöspäin. Tämä operaatio piti toistaa useaan otteeseen, jotta paininjalka saatiin kokonaan ylös asti. Saatuamme leikkurin paininjalan liikkeelle oli varsinaisen ”lääkkeen” vuoro, rasvaus.

Ainoaksi ongelmaksi minulle jää näistä tilanteista kiitollisuuden velka. Auttajallani ei ole minkäänlaista ”hinnastoa”. Auttamisen ilo ja onnistuminen uusissa haasteissa on hänen paras palkkansa. Minulle jää moninkertainen hyöty, kun vältyn virallisen huoltomiehen kutsumisesta. Heidän tukipaikkansa on Helsinki ja lähtö sieltä ei välttämättä tapahdu samana päivänä, kun niputtavat huoltokohteitaan matkakustannusten vähentämiseksi.

Avainsanat: Huoltomies, Maahantuoja, Naapuriapu, Nuuttauslaite, Paininjalka, Paperileikkuri, Terä

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*