Blogilinjalla: Tuomas

Tuomas Saloma on 34-vuotias eurajokilainen graafisen alan yrittäjä. Hän pitää Tukilinjan Blogilinjalla-vierasblogia huhti–toukokuussa 2020.


Kesämakuuhuoneesta TS-Grafin toimistoksi.

Työtilani sijaitsee kotini piharakennuksessa ja vieläpä yläkerrassa. Alun perin tämä tila rakennettiin perheemme nuorisolle kesän vilpoiseksi makuu-ja olopaikaksi entisajan luhtimalliin.  Pieni tuumaustunti oli tarpeen. Olihan siellä tarkoitus tarjeta myös talvella. Kattoon lisättiin eristeitä ja kevyt ulko-ovi korvattiin lämpöeritetyllä kaksoisovella. 10 cm:n paksuiset seinät jätettiin entiselleen, koska lisäeristys olisi nirhaissut kallisarvoisesta lattiapinta-alasta liian paljon. Kuinka hyvin onnistuttiin, siitä olikin jo taannoin puhetta. Lisäksi piti vahvistaa välikaton kestävyys, jotta se ei romahtaisi alas sinne sijoitettavien laitteiden satojen kilojen painosta.

Työtilani lattiapinta-ala on huimat 13 m2, jonka olen teille hyvät lukijat aiemmin kertonut. Hyvin rajallisen tilan takia minun on täytynyt tarkkaan miettiä, minne minkäkin laitteen sijoitan. Kappas vaan, ovestakin täytyy päästä vapaasti kulkemaan. Voitte vain arvailla, kuinka monta kertaa olen haaveillut paremmista ja toimivimmista toimitiloista… Eipähän kaikki laitteeni mahdu nykyiselläänkään toimistooni. Onneksi vähäisillä järjestelyillä muualta varastotiloista pystyttiin raivaamaan tarvittava lisätila.

Kun kesän makuupaikka muuttuu toimistoksi, se vaatii sähkötöitä. Useamman pistorasian lisäys saneerausvaiheessa oli päivän selvää, mutta kuinkas onkaan käynyt! Aikoja sitten se on osoittautunut riittämättömäksi, kun laitekanta on kasvanut. Nyt lattialla pyörii jatkojohtoja ainakin tupla määrä aloituspäivään verrattuna. Tunnelmallinen aittavalaistus sai saman tien mennä tehokkaiden loistelamppujen tieltä. Tosin nekin on jo vaihdettu parempiin ledivaloihin.

Jo aloittaessani hommia pienellä läppärilläni tulin hankkineeksi jykevän ja kunnonkokoisen toimistopöydän. Se on edelleen ihan passeli, vaikka tietokoneruutuni on kasvanut yli 25 tuumaiseksi erinäisine lisukkeineen. Siivoojan on syytä noudattaa lievää varovaisuutta, ettei työnsä tohinassa nappaa mitään piuhoja irti. Kiitoksella voi todeta, kohtuudella on pärjätty tähän asti.

Kun painokone on sylkenyt siltä pyydetyn annoksen ulos, alkaa tuotteen viimeistelyvaihe. Paperileikkuri odottaa ensimmäisenä. Sitä käytän lähes jokaisen työn kanssa. Leikkurin kita on 650 x 610 mm (leveys x syvyys). Sillä voi leikata 80 mm paksun paperinipun poikki. Leikkurissa on valonauha, jotta tiedän mistä se kulloinkin leikkaa. Mitä luulette, kuinka paljon tämä massiivinen laite painaa? Huimat 300 kg ja tukevat jalat päälle. On sillä kerran käynyt haaverikin. Edesmennyt isäni leikkasi erään kerran metallisen viivoittimen poikki. No onneksi minulla on leikkuriin vaihtoterä. Vaikka toinen on huollossa, hommat hoituu silloinkin ilman ”saksia”.

Nuuttaus/perforointilaite on sen verran sievää kokoa, että tyytyy nurkkapaikkaansa melkein huomaamattomasti. Siis mikä laite… No kerronpa teille … Laitteella tehdään haluttuun paperin kohtaan pieni painauma (nuuttaus), josta se taittuu suoraan siististi. Toiseksi laitteella voi tehdä perforoinnin eli pieni hammasratas tekee paperiin repäisyreunan.  Painoa nuuttauslaitteella kuitenkin on nätti 150 kg.

Työtila tarvitsee tietysti myös työtason. Tuotteiden käsittelyyn ja muuhun työskentelyyn tarkoitettu pöytätaso on ajan saatossa muuttunut pienempien viimeistyslaitteiden, esim. laminaattorin säilytyspaikaksi.  No siinäpä sitten niitä on nosteltava käden ulottuville tarvittaessa, mikä tietää pientä lisäpuhdetta.

Aikanaan tehtiin hyvät pyörillä liikutettavat painopaperilokerot. Ajatus oli hieno ja toteutuskin, mutta ei aikaakaan kun varastointi oli mietittävä uusiksi. Nykyisin suurin osa sisään ostetusta materiaalista on sijoitettuna pakkauslaatikoissaan työtason alle. Painoa varastollakin on ainakin 500 kg.

Käytössäni on digituotantotulostin, jossa käytän SRA3 arkkia (320 x 450 mm). Miksi käytän ko. kokoista arkkia? Se on kustannustehokkain, koska käyttämäni väri maksaa minulle yhtä paljon painanko arkille pienen pisteen tai painanko arkin täyteen väriä. Toiseksi digipainomenetelmällä ei voi painaa arkin reunoihin asti väriä, vaan painettavaan arkkiin on varattava ns. leikkuuvarat.

Avainsanat: Digituotantotulostin, Pöytätaso, Sähkötyöt, Toimisto, Varasto

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*