Blogilinjalla: Taru

Taru Perälä kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia huhti–toukokuussa. Hänellä on cp-vamma ja hän valmistuu pian kulttuurituottajaksi.


Myöhäisillan mysteeri

Ai jestas , että voi potuttaa , Nimittäin oma tyyli Hallita asioita. Meillä oli mieheni kanssa eilen pitkästä aikaa aikaa toisillemme, meille se tarkoittaa usein ja niin tälläkin kertaa ruokaa , elokuvaa ja erotiikkaa. Joka muuten on kahden vammaisen kesken ,välillä jopa liiallista suunnittelua vaativaa vaikka emme tarvitsekkaan siihen ulkopuolista henkilöä.  No niin alkuun päätin siis jättää “pikkuhommat” tälle päivälle ja kappas kun kaikki onkin hukassa , ja niinkin tärkeä asia kuin verkkopankkitunnukset , juuri silloin kun koiranäyttelyn ilmoittautuminen on juuri päättynyt. Argh! Miten sillä hallitset kaaoksia?

Opinnäytetyön arvosanaa odotellesssa , olen tehnyt jotain muutakin  nimittäin ensimmäisen tarjouksen palveluistani yrittäjänä huh, Oman työnsä hinnoittelu ja sen arvon tunnistaminen on vaikeaa.  Olen melkoinen stressaajatyyppi joten tämä ei ainakaan anna  mielenrauhaa!

Huomenna pitää myös hoitaa velvollisuuksia henkilökohtaisen avustajan työnantajana , negatiivisen palautteen anto ei koskaan ole ollut parhaita puoliani.  Olen kuitenkin hyvin otettu, että olen saanut toimia työnantajana 16-vuotiaasta lähtien. Suurinosa työntekijöistäni on tehnyt pitkän työuran ja olen ollut pidetty pomo.  Vaikka digitalisaatio ja robotiikka valtaavat maailmaa toivon , että henkilökohtaisen avun järjestelmään ne eivät koskaan ulotu.

Mukavaa alkavaa viikkoa ja toivotaan ettei takatalvi enää jyrää !

Avainsanat: cp-vamma, opinnot, työnantajuus, vastuu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*