Blogilinjalla: Taru

Taru Perälä kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia huhti–toukokuussa. Hänellä on cp-vamma ja hän valmistuu pian kulttuurituottajaksi.


Äitsimatskua eikun

Lupasin esittelytekstissäni kertoa teille oman tarinani lapsettomuudesta. Olemme siis olleet mieheni kanssa yhdessä pian 19vuotta, Meillä molemmilla on synnynnäinen vamma. Äitini haaveili aina suurperheestä, mutta meitä sisaruksia siunaaantui vain 2. Päätin jo  lapsena laittaa paremmaksi. Lasta ei kuitenkaan kuulunut ja elettiin vuotta 2016 kun päätimme vihdoin, että nyt on tutkimusten aika!  Marsimme kolkkoon homeelle tuoksuvaan  rakennukseen,Vuoromme tuli nopeasti, mutta lääkäri ei ollut hän , kenelle aika alunperin oli varattu. Olimme jo käyneet siemennestetutkimukset ja muut peruskuviot, ja meidät oli ohjattu erikoislääkärille ongelman jäätyä mysteeriksi.  Lääkäri kutsui minut huoneeseen yksin, Katsoi minua silmiin ja sanoi ” Emme voi toteuttaa hoitoja, keuhkosi eivär kestäisi” , Kysyin hämmästyneenä, tehdäänkö minulle strelisaatio jos asia on noin varma? “Ei Skolioosipotilaat saavat kyllä lapsia” ” Mikäli tulet luomuna raskaaksi lapsi autettaisiin ulos ennenaikaisesti, olet äitiaineista” Noita sanoja ja tätä siansaksalta kuulostavaa lähes tekopyhää selitystä en tule koskaan ymmärtämään. Samainen lääkäri kehotti muunmuassa hankkimaan harrastuksia , löytyy , sekä lemmikin niitäkin löytyy 6.  .. Eräs lapsettomuudesta kärsinyt tuttavapariskunta on kiteyttänyt hyvin “Todellista viisautta on taisteilla unelmiensa puolesta. Todella sen minä aion tehdä.   Tämän voimabiisin myötä Hyvää äitienpäivää ÄIDEILLE, MUMMOILLE , ÄITIHAHMOILLE tuleville ja lapsesta unelmoiville

 

 

Avainsanat: cp-vamma, lapsettomuus, äitienpäivä

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*