Blogilinjalla: Satu-Mia

Satu-Mia Seväkivi  elää tyttärensä ja kissojensa kanssa antoisaa arkea. Hän sairastaa MS-tautia, matkustelee ja kirjoittaa Tukilinjaan vierasblogia joulu–tammikuussa.


Maisemaa junan ikkunasta

Viikonloppureissussa

 

Kirpeänä lauantaiaamuna kello 5.45 tuli vammaispalvelun taksi noutamaan minua ja tyttöäni. Olimme lähdössä pienelle matkalle kohti Helsinkiä. Olimme miettineet, että jos lähdemme ajoissa, niin ehdimme käydä Kiasmassa sekä Oodissa ennen kuin meidän olisi määrä olla ystävillämme kello 16. Matkamme alkoi hienosti, meillä oli eväät mukana, tytöllä tietokone sekä englanninkirjat opiskelua varten. Itse kävin hakemassa ison kupillisen kahvia junan ravintolavaunusta ja istahdimme valmiina matkustamaan.

Aamu oli pimeä ja juna klonksutti eteenpäin. Jämsässä oli ensimmäinen pysähdys. Ja se pysähdys olikin sitten kunnon pysähdys! Havahduimme, että eihän tämä juna liiku mihinkään. Sitten kuulutus kertoi, että etelästä tullut tavarajuna oli rikkonut radan vaihteen emmekä pääsisi jatkamaan matkaa.

Aamujunassa oli vähän ihmisiä, lämmityskin toimi ja meillä ei tällä kertaa ollut kiire lentokentälle. Päätimme ottaa niin rennosti kuin mahdollista.  Silti odotus junassa oli epävarmuudella höystettyä, koska kuulutuksia tilanteesta tuli harvoin, matkustajilla oli kaikilla erilaista tietoa tilanteesta. Radan korjaajat oli hälytetty paikalle, mutta heidänkin saapumisensa kestäisi. Henkilökunta yritti järjestellä korvaavia busseja tai takseja, mutta niitäkään ei koskaan saatu paikalle. Itse soitin VR asiakaspalveluun, josta minulle lopulta luvattiin invataksi ja siinä kyyti perille Helsinkiin. Tätä taksia ei silti koskaan näkynyt. Lopulta vietimme neljä tuntia Jämsässä. Saimme nähdä aamun valkenevan ja kauniin sinisen hetken.

Junassa on onneksi yleensä miellyttävä matkustaa, istumatilaa on enemmän eikä huono olo ei yllätä samalla tavalla kuin autossa. Liikkuessa on silti syytä olla hyvin varovainen, vaikka mitään vaivaa ei olisikaan. Lähdin odotellessa käymään junan vessassa ja kun olin päässyt juuri ovesta sisään, juna nytkähti liikkeelle. Kuulin kuinka ihmiset alkoivat taputtaa ja huutaa ilosta! Vihdoinkin matka jatkuu! Samassa juna pysähtyi kuin seinään ja horjahdin päin lavuaaria ja seinää. Ilmeisesti junan henkilökunta oli unohtanut kuuluttaa, että nyt on vika korjattu ja pääsemme lähtemään matkaan. Matkustajia oli laiturilla happihypyllä  ja he alkoivat juosta liikkuvaa junaa kiinni! Äkkipysähdys oli hurja enkä ollut ainoa, joka sai sen takia tällin. Onneksi ei käynyt huonommin.

Pääsimme perille niin myöhään ettei meille jäänyt aikaa käydä museossa tai kirjastolla. Kävimme pikaisesti syömässä hampurilaiset ja suuntasimme ystäviemme luokse. Vaikka matka oli pitkä ja raskas odotteluineen, niin ilta oli täynnä iloa, puheensorinaa, herkkuja, glögiä ja lasten riemua. Koko extrapitkä junamatka unohtui äkkiä ja yöllä nukuimme mainiosti.

Palasimme sunnuntaina kotiin, ilman ratarikkoja ja ongelmia. Helsinki-Jyväskylä väli ei ole koskaan tuntunut niin lyhyeltä kuin silloin.

Muistettavaa myös ensi matkalle:

  1. Tarpeeksi evästä mukaan!
  2. Jos tarvitset avustajaa, ja sinulla on A – kirjain eurooppalaisessa vammaiskortissa, saa avustajasi matkustaa veloituksetta kanssasi. Tästä pitää mainita lippuja tilattessa.
    Tämä lukee pikkuprintillä VR sivuilla ja tuli itsellenikin uutena tietona.
  3. Muista tukisukat, villasukat, puhelin ja sen laturi lähelle, ristikkolehti ja kynä!
  4. Jos ei ole kiire, niin älä tee kiirettä ja tuskaile ajan kulusta.
  5. Älä epäröi kysyä ja pyytää apua.
  6. Varaa aikaa! Ikinä ei tiedä mihin se aika menee 🙂

Ensi kerralla me varaamme lisäaikaa kokonaisen päivän!

satu-mia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Avainsanat: juna, junamatka, kotiin, kotoa, matkailu, matkalla, matkustus, Suomi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*