Blogilinjalla: Satu-Mia

Satu-Mia Seväkivi  elää tyttärensä ja kissojensa kanssa antoisaa arkea. Hän sairastaa MS-tautia, matkustelee ja kirjoittaa Tukilinjaan vierasblogia joulu–tammikuussa.


Painavaa asiaa yöstä

Uni ei tule vaikka väsyttää. Hyörit ja pyörit sängyssä. Ehkä heiluttelet jalkoja, tai möyhit tyynyä. Aika kuluu, mietityttää monta tuntia on enää aikaa nukkua. Kuulostaa tutulta, eikö?

Ostin painopeiton (6,8kg) ja olen nukkunut sen alla nyt muutaman yön ja yhdet pitkät päiväunetkin.

Ensimmäisen kerran törmäsin painopeitteeseen vuosia sitten. Se oli itse valmistettu, sisällä oli kuivia herneitä.  Peitto oli käytössä erityiskoulussa lepohuoneessa. Muistan silloin jo miettineeni tuota peittoa pojalleni, joka oli iltaisin levoton nukkumaan mennessä. Viime aikoina olen kuullut todella paljon positiivisia asioita näistä peitoista,  varsinkin kun enää ei tarvitse itse tehdä herneistä tai auringonkukansiemenistä. Kaupan painopeittojen sisällä on yleensä lasihelmiä.

Olen vuosia ollut jo äärettömän huonosti nukkuva. Rytmi on aina sekaisin, koska väsyn päivällä ja nukun yhdet tai useammatkin päiväunet. Illalla en malttaisi mennä ajoissa nukkumaan, koska rakastan hiljaisuutta ja ikiomaa aikaani. Kun sitten menen sänkyyn katson dokumentteja, kuuntelen erilaisia podcasteja Yleltä tai surffailen niitä näitä. Juuri tuo päämäärätön kännykkäsurffailu on se kaikkein huonoin vaihtoehto ja rasittaa aivoja.

Tavallaan en ota stressiä siitä milloin nukun, mutta olisihan se kiva, jos koko perheen rytmi olisi sama ja oman unentarpeeni saisin täytettyä öisin.  Ensimmäisenä yönä painopeiton kanssa oli erikoinen olo. Sen painon tunsi todella hyvin. Aloitin kuuntelemaan podcastia, mutta huomasin hyvin nopeasti vaipuvani horrokseen. Peitto siis teki tehtävänsä. Yöstä en muista juuri mitään, en muista edes vaihtaneeni asentoa. Aamulla heräsin paljon pirteämpänä kuin ennen, pää oli selkeämpi ja kroppa tuntui suht kevyeltä.
Seuraavana aamuna heräsin kylmään oloon, olinkin heittänyt painopeiton sivuun. Tänään nukuin sitten päiväunet painopeiton alla ja unta ei tarvinnut taaskaan houkutella. Nukahtaminen on siis todella nopeaa!

Painopeitolle on valmistettu ihan omia pussilakanoita, mutta kun en muutenkaan saa pussilakanaa laitettua tavalliseen peittoon, niin en hankkinut tähänkään. Laitan painopeiton toisen peiton päälle, koska tykkään nukkua hyvin lämpöisesti. Painopeiton kanssa sängyn petaaminen käy urheilusta, mutta ainakin peitto pysyy paikoillaan 😀

Ostin pojalleni nyt myös oman peiton. Toivon, että hänkin saa siitä yhtä paljon apua kuin minä. Hänen peittonsa on 9 kiloa painava.  Peittoa hankkiessa on hyvä suhteuttaa sen paino peittoa käyttävän painoon. Peitto ei saa olla liian painava, sen alta pitää päästä pois. Painopeittoa ei saa myöskään käyttää, jos sairastaa hengityselin- tai verenkiertoelimistön sairauksia, murtumia tai osteoporoosia.

Jos painopeitto mietityttää, niin sen sopivuudesta voi kysellä myös omalta lääkäriltä. Onhan painopeitossa kuitenkin paljon hyvää. Itse toivoisin, että peittoni toisi hyvien öiden lisäksi enemmän keskittymiskykyä (voisin lukea kirjoja peitto päälläni) ja ehkä se auttaisi minua hahmottamaan vartaloani enemmän. Minulla on usein tuntohäiriöitä jaloissa ja käsissä, ja välillä en tunne miten jalkani ovat kun herään. Mielenkiinnolla käytän peittoa!

 

Lenny – kissa ei ole tyytyväinen painopeittoon. Sen alle ei pääse sujuvasti sukeltamaan. Ja jos sinne alle menee, siellähän litistyy! Tylsä peitto! – ajattelee Lenny.

Lenny nukkuukin paljon omassa majassaan ja odottaa varmaan, että tulisi kesä ja painopeitto olisi liian kuuma minulle.

 

Nyt nukkumaan! Kello on jo yli puolen yön ja tänään olen potenut kovaa pääkipua, joten lepo tulee tarpeeseen.

Satu-Mia

 

 

 

 

 

 

Avainsanat: huono, nukkuminen, painopeitto, unettomuus, uniongelmat, univaikeudet, univelka, yöuni

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*