Blogilinjalla: Satu-Mia

Satu-Mia Seväkivi  elää tyttärensä ja kissojensa kanssa antoisaa arkea. Hän sairastaa MS-tautia, matkustelee ja kirjoittaa Tukilinjaan vierasblogia joulu–tammikuussa.


Olo, sää ja unet

Vieläkin kipeänä. Kunto on mennyt niin huonoksi, että ihan kiukuttaa! Kadut olisivat jäästä ja lumesta puhtaita, mutta en jaksa ulos. Sisälläkin vaihdan vaatteet kolme kertaa, jos vähän liikahdan. Tuskanhiki! Olen nyt perunut kaksi kertaa tämän vuoden fysioterapiaakin, kun ei vaan pysty! Eikä tietenkään kannata, ennen kuin on terve.

mä talvi on ollut minulle kohtuullisen armollinen. Lupasinhan etten valita talvesta ja kylmyydestä. Tässä hyvin syksyisessä säässä, kun vettä tulee vaakatasossa, ei ole ollenkaan tammikuinen olo. Ainoa mikä tässä ilmassa on minulle vaikeaa, on tuuli. Tuuli aiheuttaa rytmihäiriöitä. Aion seurata ilmanpainetta, ja ostin itselleni ilmapuntarin. Taidan pitää vähän kirjaa, miten erilaiset ilmanpaineen vaihtelut vaikuttavat kroppaani.

Kissatkin nukkuvat sikeästi pitkin päivää aina kun ilma on huono. Välillä Lenny katselee ikkunasta tilhejä, mutta Hõbeä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Tällä viikolla on rämmitty myös Kelan viidakossa. Lähetin loput liitteet uusittavaan kuntoutushakemukseeen sekä hoitotukeen. Iloinen yllätys oli se, että lääkärin lausunto tuli nopeasti ja sain kaikki asiat helposti hoidettua. Välillä tuntuu, että tuulta vastaan tarvon sairastamisen ja muun oheistoiminnan takia, mutta silloin on yllättäen kiva huomata, että kuitenkin asiat hoituvat.

Olen nyt melkein kuukauden nukkunut enemmän tai vähemmän painopeitolla. Ensimmäiset yöt joulukuussa menivät todella hyvin, nukahtaminen oli nopeampaa kuin koskaan ja taisin nukkua yötkin melkolailla tasaisesti. Muutaman päivän jälkeen huomasin heittäneeni peiton syrjään, oliko sitten ollut liian kuuma vaiko liian painava.

Kun sairastuin influenssaan en käyttänyt painopeittoa ollenkaan, koska olin niin heikossa kunnossa etten jaksanut peiton reunaa nostaa. Varoitus peitoissa kertoo, että jokaisen on päästävä peiton alta itse pois. Mietinkin, jos minut olisi sänkyyn kipeänä peitelty, niin en todellakaan olisi pois päässyt. Peiton alla ei ole ollut mukava nukkua keuhkoputkentulehduksessakaan. Toissa yönä otin peiton taas käyttööni. Nukahtaminen tapahtui jälleen todella nopeasti, mutta yöllä olin taas potkinut peiton sivuun. Toisaalta olen tyytyväinen jo tuohon nopeasti nukahtamiseenkin, koska aina ennen nukkumaanmeno on ollut pelkkää unen odottelua muuten. En oleta, että peitto auttaa minua nukkumaan läpi yön, mutta alkuyölle tapahtunut muutos on erittäin positiivinen. Täysikuu tai muuten vaan kirkkaana möllöttävä kuu meinasi hieman häiritä muutamaa yötä. Katselin ikkunasta, kun aika moni muukin valvoi.

Painopeittoja on lukuisia erilaisia ja eri hintaisia. Ite en laittaisi peittoon yhtään enempää kuin sen 50€, jonka omastani maksoin. En usko peiton ihmeisiin niin paljoa, että maksaisin yhtään enempää. Tietenkin peiton kangasmateriaalissa voi olla eroja, mutta sisus on lähes kaikissa sama: pieniä lasikuulia. Jos pitäisi miettiä suosittelenko todella tätä peittoa, niin kyllä. Jos ei peitto toimi, sen saa varmasti myytyä eteenpäin tai sitä voi käyttää päiväpeittona, alustana tai tuunata siitä vaikka rahin.

2010 asuimme Espanjassa. Meillä oli hajonnut radio sekä televisio yhtä aikaa enkä aikonut heti uusia hankkia. 13 tammikuuta heräsin ahdistavaan oloon. Olin nähnyt unen, jossa yht äkkiä kaikki peittyi harmaaseen pölypilveen. Meteli huumasi korvia, ikkunoita hajosi ja seiniä kaatui. Sitten tuli hiljaista. Sain unessa kirjeen ystäviltäni Atlantin takaa. Kirjeessä sanottiin: “Kerää kaikki ystäväsi yhteen ja etsikää vauvan sänkyjä, vaatteita, sairaalatarvikkeita. Iso määrä ihmisiä on menettänyt ihan kaiken.” Unessa ihmettelin tätä viestiä.

Heräsin ja herätin lapset. He söivät aamupalan ja sitten tuttuun tapaan lähdimme saattamaan poikaa kouluun. Sen jälkeen tyttö ja minä menimme kahville lähikahvilaan. Pyysin aamun lehden.
Etusivulla otsikko: Haitissa suuri maanjäristys! Silloin yöllä 30 sekunnissa 7magnitudin järistys tuhosi paljon. Noin 220 000 ihmistä kuoli, kymmenet tuhannet lapset jäivät orvoiksi. Järistys vaikutti yli 3 miljoonan ihmisen elämään Haitissa.

Millaisia “tosiunia” tai etiäisiä sinulla on ollut? Pidätkö unipäiväkirjaa?

t. satu-mia

 

Lohikäärmeet saa
unesi leijumaan taas
Hymyilet aamuun

(haiku satu-mia 2010)

 

 

 

 

 

 

 

Avainsanat: MS-tauti, nukkuminen, painopeitto, täysikuu, uni, yö

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*