Blogilinjalla: Satu-Mia

Satu-Mia Seväkivi  elää tyttärensä ja kissojensa kanssa antoisaa arkea. Hän sairastaa MS-tautia, matkustelee ja kirjoittaa Tukilinjaan vierasblogia joulu–tammikuussa.


Apuvälineitä ja leivontajuttuja

Tänään kun tyttö tuli koulusta, päätimme katsella mitä kaikkea apuvälinettä meiltä löytyy. Osaa käytämme todella harvoin ja toisia taas erittäin usein. Huomaan, että kaikki avaamiseen liittyviä apuvälineitä  meillä on runsaasti. Purkit, pullot, putelit – kaikki vaativat voimaa ja joskus taitoakin, että aukeavat. Kuvan pienin punainen “kampi” on suosikkini, sillä napsautetaan säilykepurkin kansi auki niin, että se on helppo kiertää auki.

Eräänlainen vipu meillä on myös yhdessä kotiavaimessa, eli sillä saa voimaa avaimen kääntämiseen ja avain pysyy myös paremmin kädessä. Ihan loistava juttu myös lapselle.

 

Muita apuvälineitä meillä on veitsi, jossa on taitettu varsi. Erilaiset aterimet paksulla päällä ovat hyviä silloin kun käden ote ei ole itsellä kovin vakaa.

Suosikkini  on  kuorimaveitsi paksulla ottimella, sillä on erittäin kiva kuoria vihannekset  ja se pysyy hyvin kädessä. Siivilä on kattilaan mahtuva, eli siinä voi keittää perunoita ja tämän siivilän kanssa ei tarvitse kaataa kuumaa vettä kattilasta, että saa perunat pois.

Muita minulle tärkeitä apuvälineitä ovat pussinsulkijaklipsit, lääkedosetti, pieni matto jonka saa tarjottimelle ja lasit eivät liu´u sen päällä. Matto on myös hyvä apu kulhon alla, jos vatkaa esimerkiksi kermavaahtoa tai taikinaa.

Kuvasta puuttuu tablettileikkuri, joka on näppärä jos tarvitsee halkaista isoja lääkkeitä. Omistan myös lääkemuistuttajan, mutta sitä en ole ottanut käyttöön vaikka pitäisi. Kotona muita isompia apuvälineitä on suihkutuoli tarvittaessa ja työtuoli renkailla. Myös pitkävartinen kenkälusikka on tarpeellinen kotona.

Apuvälinemessuja järjestetään joka vuosi, ja niissä kannattaa käydä ihan kaikkien.  Sieltä löytyy erinomaisia ratkaisuja arkeen myös heille, joilla ei ole suoranaista tarvetta apuvälineille.

 

Kissamme Sankari-Lenny täytti vuoden joulukuun 6. päivä. Suunnittelimme pitävämme kissamaiset juhlat ja kutsua kissan kasvattajat sekä ystäviämme. Juhlat olisivat hauskasti piristäneet talvea. Sairastuimme kuitenkin myös silloin ja juhlat jäivät pitämättä. Olimme kyllä hyvin jo miettineet tarjottavia, kaikki kissateemalla tietenkin.Kaapista löytyy edelleen kissankielisuklaita, jotka säästämme seuraavaan juhlaan.

Tytön kanssa ajattelemme, että juhlan aiheena voi olla mikä vaan, vaikka “Hei, nyt on jo perjantai!”  Ja juhlia voi pitää milloin vain!

 

 

Sokerimassoja on nykyään kaikissa väreissä ja massan koostumuskin on miellyttävämpää työstää kuin ennen. En jaksa enää kovin monimutkaisia juttuja tehdä tai sellaisia mitkä vievät paljon aikaa. Käytän valmistaikinaseoksia tai ostan myös kokonaan valmista, jos oma energia ei riitä.

Tuohon juhliin kuitenkin ajattelimme tehdä kissamuffinseja. Päällinen olisi koristeltu sokerimassalla, josta tekisimme kissamme naamoja. Harjoittelimme hyvissä ajoin ettei sitten juuri enne juhlia menisi kaikki pieleen. Mitä sanotte, näyttävätkö naamat Lennyltä?

 

 

 

Hyvää viikonloppua kaikille! Peukut pystyyn, että tämä olisi VIHDOINKIN viimeinen viikonloppu tämän keuhkoputkentulehduksen mainingeissa.

satu-mia & elsa

Avainsanat: apu, apuväline, apuvälineet, arki, väline

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*