Blogilinjalla: Sari

Sari Heino-Holopainen on Tukilinjan toimitusneuvoston jäsen ja omaishoitaja. Hän kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia helmi–maaliskuussa.


Mietteitä omaishoidon vapaapäivistä

Ihan ensiksi ilahdutan teitä, hyvät lukijat, alankomaalaisen taidemaalarin Vincent van Goghin kukka-asetelmalla. Vuosina 1853 – 1890 elänyt van Gogh sairasti epilepsiaa. Olin kerran kuuntelemassa Biomedicumissa esitelmiä epilepsiasta, ja yhdessä niistä mainittiin, että siihen aikaan epilepsianhoitoon käytettävä lääke sai näkemään ympäristön keltaisena. Tästä johtuen monissa van Goghin tauluissa on niin paljon keltaista.

Menneisyyden kiehtovista kuvista on aika palata nykyaikaan, vaikka erilaiset historialliset asiat ja jopa vanhat suomalaiset mustavalkoiset elokuvatkin vievä minua pienille mielikuvitusmatkoille ja näin antavat kummaa voimaa.

Mutta. Olen nyt yrittänyt muutamana kuukautena kartoittaa sopimusomaishoitajien tilannetta. Eipä paljoa siitä kirjoitella, eikä minun “työnantajani” Helsingin kaupunkikaan ole ottanut yhteyttä sen jälkeen, kun ilmoitti muuttuvista kahden vuorokauden vapaan käyttötavoista. Siis siitä, että vapaata saakin käyttää tuntien jaksoissa per kuukausi. Samalla olen lukenut,  että vain puolet sopimusomaishoitajista käyttää vapaansa tai yleensä vapaitaan. En sitä ihmettele, sillä vapaiden järjestäminen tuottaa omat erilaiset vaivansa.

Omaishoitajan vapaata sijaistavalle pitää jättää ohjeet, koti järjestellä niin, että vieras löytää sieltä tarvitsemansa. Tarkka aika menolle pitää olla, ja omaishoidettava on valmisteltava siihen, että vieras tulee taloon. Heikki ainakaan ei pidä siitä, mutta ymmärtää sen silloin, kun lähden vaikka pienelle matkalle. Näihin yli vuorokauden menoihin olen käyttänyt omaishoidon sijaista, mutta paljon päiviä minullakin on käyttämättä. Jos olisi joku tuttu, aina sama henkilö, joka kävisi ollessa poissa, niin asia olisi eri. Näin monella. On varmaan liikaa vaadittu, että omaishoidon vapaapäivinä kävisi aina sama henkilö? Sijaisuuksia tekevät yksityiset hoitoyritykset kaupungin palvelusetelillä, ja tuntuu niilläkin olevan organisoimista hoitokäyntipalapeleissään. Vaihtoehtona on mennä myös pariksi päiväksi hoitokotiin tai vastaavaan, mutta usein tuntuu, että se oma koti on niin kullan kallis!

Omaishoitajien vertaisryhmiä on paljon tarjolla, ja niissä varmaan pitäisi painottaa nyt näitä vapaapäivien käyttöä. Hyvät esimerkit ja käytännön vinkit saisi ilomielin tuoda esille. Hienoa vapaapäiväkäytäntöä ollaan luomassa, mutta se tarvitsee vielä säätöä, myös omaishoitajilta itseltään.

Nyt tämä omaishoitaja säätää itsensä ensin kauppaan. Kevään kukkamultavaihto-ongelman olen ratkaissut niin, että aloitan tänään Heikin kukista. Katsokaas, aateluus velvoittaa eli omaishoitajuus; tällä statuksella saan komennettua itseni hommiin.

Auringonkeltaisin terveisin! (Huomaatteko, nämä oranssin eri sävyt ovat nyt pesiytyneet minuun…)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*