Blogilinjalla: Sari

Sari Heino-Holopainen on Tukilinjan toimitusneuvoston jäsen ja omaishoitaja. Hän kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia helmi–maaliskuussa.


Kaikenlaisia hommia, mutta…

Tekisi mieli jäädä koko päiväksi pihalle haravoimaan ja keräämään vielä myrskyn jäljiltä lentäneitä puiden pikkuoksia kottikärryyn. Kirkas aurinkokin melkein lämmittää!

Mutta ei, erilaiset työt kutsuvat sisään. Joskus, kun on onnistunut suunnittelemaan päivän melkein tunnin tarkkuudella ja on vieläpä onnellinen siitä, niin yksi asia voi rikkoa täydellisesti kokonaisuuden. Varsinkin silloin, kun se rikkoo myös mielen tyyneyden: Olen nyt viettänyt muutamana päivänä tunnin per päivä puhelimessa päästäkseni kertomaan Heikin  lääkärin hoitajalle, että vastaanotolla unohdettiin uusia tärkeän epilepsialääkkeen resepti. Tämä selvisi apteekissa. Nyt olen todistanut, että puhelinajalla ei hoitajaa niin vain tavoiteta. Olen laittanut kellon aamuisin soimaan, että varmasti herään puhelinlinjoille.  Heikille jo uhkasin kävellä sisään klinikan käytäville. No, en. Vielä. Vaihtoehtona on yrittää soittaa huomenaamulla osastosihteerille ja yrittää saada viestiä eteenpäin. Onko muuallakin puhelinvastaanottoaikoina näin? Huh!

Yritän antaa asian olla häiritsemättä, siirtää huolestuneisuuteni taas seuraavaan aamuun. Yritän unohtaa myös ulos  kutsuvat kottikärryt ja lintujen laulun ja keskittyä lehtijuttujen tekemiseen. Miten se voi olla niin vaikeaa tänään? Nyt iso ikkunaruudukkoni vaatii huomiota. “Pese ikkunat, pese ikkunat”, se huutaa. Käännän katseeni viherkasveihin. Nekin alkavat vaatia: “Vaihda mullat!” Niinpä tietenkin. Onhan nyt vielä uusikuukin…

Joskus on hyvä panna peli poikki, vaikka suunnitelma olisi ollut kuinka hieno.  Jätin tietokoneen, puhelimen, ikkunaruudukon ja viherkasvit ja suuntasin kohti kottikärryjä. Ei kun haravoimaan uusi kasa.

Toivotan pieniä keväisiä irtiottoja!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*