Blogilinjalla: Sari

Sari Heino-Holopainen on Tukilinjan toimitusneuvoston jäsen ja omaishoitaja. Hän kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia helmi–maaliskuussa.


Hämmästyttää, kummastuttaa

Olen lähettämässä salmiakkia Torinoon ja Manchesteriin karanteenissa oleville jälkeläisille. Mukavaa puuhaa, mutta tässä touhutessa minua, pientä kulkijaa, nyt kummastuttaa eräänlainen hiljaisuus. Taloudellisesta perikadosta ja rajojen sekä ravintoloiden sulkemisesta pidetään kyllä ääntä, mutta se pieni ihminen, joka ei ravintoloissa juokse eikä rajoja ylittele, hämmästelee varmaan, mitä muuta pitäisi tietää ja tehdä kuin olla neljän seinän sisällä ja välttää kauppaan menemistä.

Mitä teen, jos minä, omaishoitaja, tai Heikki, vammainen, alamme yskiä ja kuumeilla? Eilen illalla siitä tuli kolmella kielellä tekstiviesti puhelimeen Helsingin kaupungilta, vihdoin jotain. Annettiin helsinkiläisille numero, mihin soittaa, jos koronaviruksen itsehoito kotona ei onnistu. Meille omaishoitajille ei ole vieläkään tullut erikseen mitään ohjeita tai tietoja: niitä ei löydy myöskään kaupungin koronasivustolta.

Kotihoidon työntekijät ja vammaisten ihmisten avustajat taaplaavat yleisten ohjeiden mukaan. Nyt varmaan hieman herättiin, kun Jyväskylän kaupungin kotihoitajalta löytyi koronavirus kesken työrupeaman. Muutenkin heikommassa asemassa olevien tilanteesta ollaan hiljaisia. Eikö heistä pitäisi nyt ensikädessä huolehtia? Vai iskikö korona liian nopeasti ja hämmensi jonkinlaisessa järjestyksessä olleen toiminnan.

Mutta Italiaan. Tarkistimme H:n kanssa, että tytär pääsee hakemaan pääsiäispaketin siellä Torinon liepeillä sijaitsevassa pikkukaupungissa. Kyllä, mutta jokaiseen kotoa poistumiseen tarvitaan lupa. Lupa myös siihen, että saa viedä lapsia ulos. Toivomuslistassa tällä suomalais-italialaisella perheellä oli suklaata, ruisleipää ja salmiakkia. Niin, hieman hymyillen päätin laittaa kunnon salmiakkiaakkosia, sillä voivathan syötävät kirjaimet elähdyttää pientä kotikoululaista. Heikin tytär kertoi, että on aika vaikeaa selittää 9-vuotiaalle kotiin suljetulle pojalle, miksi on tällainen tilanne. Sodan pienet koululaiset voisivat ymmärtää, onhan sitä näytetty televisiossa,  ja peleistäkin se on tuttua.

Tämä on nyt tällä kertaa viimeinen blogikirjoitukseni. Jatkan kirjoittamistöitä seuraten muun muassa koronaepidemian vaikutuksia vammaisten ihmisten elämään.

Pyykkipojat on ostettu ja lakanat liehuvat tuulessa. Puhtaat valkeat lakanat, niihin mummoni uskoi kaiken koettelemuksen keskellä. Minulla on niitä, mummon tekemin pitsein.

Kaunista kevättä!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*