Blogilinjalla: Matti

Tukilinjan vierasblogia pitää helmi–maaliskuussa stadin slangia käyttävä kirjailija, eläkeläinen ja omaishoitaja Matti Laitinen. Aiheena on mm. Arska, kehitysvammainen aikamiespoika.


LUMINEN AAMU

Arska heräsi sinä tammikuun lopun aamuna seitsemältä. Hän käväisi aamukusella ja alkoi raahata lelulaatikostaan tuttuun tapaansa sporia, takseja, lentsikoita ja stogeja olkkarin pöydälle. Hän järjesti liikennevälineet pöydällä tiiviiseen riviin. Sitten hän avasi telkkarin ja seurasi sivusilmällä uutisia.

Faijan herättyä vekkarin vinkuessa kahdeksaa Arska saapui kättelemään tätä. Perheen äitikkä oli lähtenyt edellisenä päivänä duunimatkalle Tarttoon. Faija ryhtyi värkkäämään aamuapetta itselleen ja kundilleen. Hän keitti Arskalle kahvia ja itselleen teevettä. Hän rakensi kummallekin hemmolle aimot, rukiiset kinkkujuustoleivät. Hän tyrkkäsi pojan suuhun jokapäiväiset kaksi pilleriä. Faija vei Arskan pesulle. Hän huolehti pojan hampaiden ja käsien pesusta.

Ulkona oli tuiskuttanut snögeä jo useita päiviä. Arskan pukeuduttua faijansa avustamana talvitamineisiin miehet laskeutuivat hissillä kotitalonsa ulko-ovelle ja työntyivät aamuhämärään. He kahlasivat käsikkäin lumessa hiekoittamattoman pihan ylitse kaventuneelle jalkakäytävälle. Sen pihanpuoleisella sivulla kohosivat yli metrin korkuiset kinokset. He luistelivat jalkakäytävällä kapeaa polkua myöten auraamattomalle Mäkelänkadulle. Pyörätuolilla tai rollaattorilla ei pötkisi pitkälle. Viereisen korkean talon katolla mustakeltaisiin heijastinhaalareihin sonnustautuneet äijät pudottivat lunta. Pillin vihellys sekä punakeltaiset puomit ja sulkunauhat varoittivat jalankulkijoita.

Arska ja faija jatkoivat käsikoukussa lipsuvaa taivallustaan Mäkelänkadulle. Lehmusten varret ja oksat olivat verhoutuneet valkoiseen. Kinuski ja galleria olivat vielä bosessa, mutta libanonilaisen keittiössä paloivat jo valot. Sporat, dösät, taksit ja bilikat kiitivät katusuolan sohjoamalla ajoväylällä. Sporakiskoja reunustivat korkeat aurauskaluston puskemat lumiseinämät. Kadun ylittäminen liikennevalojen kohdalla osoittautui hankalaksi, koska suojatien kohdalle oli jätetty likaisen ruskea lumikasautuma, johon oli muodostunut vain pari kapeaa ja syvää kulku-uraa. Faija sai raahattua kundinsa onnistuneesti Mäkelänkadun toiselle puolelle. Valot olivat vaihtuneet loppumetreillä jo punaisiksi.

Arska ja faija kahlasivat Itä-Pasilan puolella leikkipuisto Lehdokin kyljessä kasvavien, pitkäneulaisten sembramäntyjen alla lumista polkua myöten Pasilan toimintakeskukseen. Tuuheissa havupuissa roikkui talipalloja. Mustarastaat ja varpuset safkasivat puiden alla pähkinöitä, siemeniä ja kaurahiutaleita. Hangessa näkyi citykanien ja oravien jättämiä jälkiä. Lumihiutaleita leijui hissukseen maahan valkoiseen.

Matti Laitinen

30.1.2019

Spora = raitiovaunu, stoge = juna, vekkari = herätyskello, snöge = lumi, kinuski = kiinalainen ravintola, bosessa = kiinni, safkata = syödä

Avainsanat: Arska, kehitysvammaisuus, slangi, Stadi