Blogilinjalla: Matti

Tukilinjan vierasblogia pitää helmi–maaliskuussa stadin slangia käyttävä kirjailija, eläkeläinen ja omaishoitaja Matti Laitinen. Aiheena on mm. Arska, kehitysvammainen aikamiespoika.


GIBRALTAR

Hyppäsimme 23.12.2018 Málagan linja-autoasemalta La Línea de la Conseptionin bussiasemalle menevään Alsan reittibussiin aamulla 9:15. Sadan viiden kilometrin pituinen ajomatka kesti kaksi tuntia ja 45 minuuttia. Reissu maksoi 13 euroa siivulta. Tyttäremme oli myös mukana retkellämme. Hän oli lentänyt pari päivää aikaisemmin Stadista Málagaan tervehtimään jouluksi vanhempiaan ja isobroidiaan Arskaa.

Bussi puski rannikkoa myötäilevää maksullista AP-7 -moottoritietä pitkin kohti Gibraltarin kalliota. Se piipahti lentokentällä ja ohitti Torremolinoksen ja Benalmádenan. Vasemmalla puolella välkkyi sininen Välimeri, ja oikealla puolella kohosivat vuoret. Valaistumisen stupan kultainen torni vuoren rinteellä vilahti ohitsemme. Ajoittain näkökenttään ajautui isoja lomakyliä, aina janoisia golf-kenttiä, pensaikkojen reunustamia kuivia jokiuomia ja rahakkaiden palatseja. Manchego -juustolla ja jamon serranolla höystetyt sämpylät kävivät Arskalle ja minulle hyvin kaupaksi.

Bussi pysähtyi purkamaan ja lastaamaan ihmisrahtiaan Fuengirolassa, Marbellassa, San Pedrossa Esteponassa ja San Roquessa. Vihdoin bussi rullasi Avenida Príncipe de Asturian rantatietietä myöten venesataman vieressä. Dösä ohitti kongressipalatsin ja kääntyi kohti La Línean rajakaupungin linja-autoasemaa.

Päästyämme betoniselle linja-autoasemalle kävimme laskemassa ensitöiksemme pilssivetemme. Sitten liityimme aseman ainoan auki olevan lippuluukun edessä olevaan jonoon varmistaaksemme itsellemme paluumatkan Málagaan.

Kävelimme Espanjan ja Iso-Britannian rajavyöhykkeelle. Vilautimme passejamme kahden eri Euroopan unionin jäsenvaltion rajavartioille. Kummankaan maan tullit eivät olleet kiinnostuneita meistä. Astuimme vuodesta 1830 Ison-Britannian kruunun siirtomaana olleen niemen maaperälle. Täällä oli sijainnut aikoinaan yksi viimeisistä neanderthalin ihmisten luolakodeista.

VÄLIMEREN RANTSUSSA

Iso, reikäinen kallio apinoineen,

datakeskuksineen ja tykkeineen

jurottaa skönen rantsulla

porttina Välimerelle.

 

Espanjan puolella suulis paistaa.

Täällä tummat pilvet kaltsin yllä

tiivistyvät pian sateeksi.

Afrikkaan on lyhyt matka.

 

Winston Churchillin avenuen

katkaisee lentsikoiden kiitorata.

Punaiset doubledeckerit ja puhelinkiskat

sekä oma punta kuuluvat kuvaan.

 

Kadun varrella palmut ja

plataanit viheriöivät.

Kolibrikukka kukoistaa.

Mandariinit kypsyvät.

 

Istahdamme belfastilaiseen pubiin.

Venttaamme vesi kielellä

fisun ja chipsien pöytään marssia.

Safkaa, tai painu hiiteen nälkäisenä.

 

Seinillä on vanhoja kriketti-, maahockey-

ja futisjoukkueiden valokuvia.

Ulkona Main Streetillä ihmismassat

vaeltavat verovapailla jouluostoksilla.

 

Tyhjennän pintin London Pride –alea.

Matti Laitinen

1.3.2019

Avainsanat: Andalusia, Arska, Espanja, kehitysvammaisuus

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*