Blogilinjalla: Matti

Tukilinjan vierasblogia pitää helmi–maaliskuussa stadin slangia käyttävä kirjailija, eläkeläinen ja omaishoitaja Matti Laitinen. Aiheena on mm. Arska, kehitysvammainen aikamiespoika.


EL HOMBRE DE MÁLAGA 1. osa

Arska istui vanhempiensa kanssa aamiaisella olkkarissa. Yö oli ollut tapansa mukaan galsa ja kostea. Talvisin vuoristo kylmensi ja meri kosteutti Andalusian rannikon ilmaston. Mollikka ei ollut ehtinyt kuivattaa vielä parvekkeen huuruisia fönäreitä. Ulkona oli pimeää. Arskalla oli koivissaan paksut villasukat, jotka eristivät hänen jalkansa kylmästä klinkkerilattiasta. Muuten hyvin varustetusta huoneistosta löytyi ainoastaan yksi liikuteltava lämpöpatteri.

Arskan äitikän valmistamalla aamiaisella oli tarjolla mannapuuroa vattuhillon kera, grahamsämpylöitä, vuoristokinkkua, vuohenjuustoa, tomaatteja, marinoituja oliiveja sekä juomina kahvia, kaakaota ja tuoremehua. Arska tykkäsi Välimeren alueen eväistä. Hän lusikoi puuron suihinsa ja haarukoi tarmokkaasti leikelautasensa tyhjäksi. Faija lykkäsi hänen suuhunsa pari Thyroxin-pilleriä. Arska halusi tietenkin lisää makkaraa ja juustoa.

Aterioinnin jälkeen faija auttoi Arskaa pukeutumaan ja sitoi tämän buutsien nauhat kiinni. Kundi itse olisi mieluummin ajanut pakettivolkkarillaan sängyn päällä Turun kautta Paraisille ja soittanut blue tooth –kajarista Virran Olaa. He kävivät yhdessä peseytymässä. Faija asemoi hampaiden harjauksen jälkeen pojan pöntölle ja vartioi, ettei laudekyy päässyt iskemään. Faija pakkasi kundinsa vaihtovehkeet, suklaata ja limua tämän omaan reppuun. Kaikki oli sujunut tänään takaiskuitta. Tänään ei ollut Mä en haluu –päivä.

Perhe poistui lajitellut roskapussit käsissään asunnosta hissiin. Faija lukitsi kämpän murtosuojatun ulko-oven takalukkoon. Arska rynnisti hissin luokse painamaan nappia. Hissi laskeutui yhdeksänkerroksisen kivitalon kivilaatoilla päällystettyyn ala-aulaan, jossa oli luiska liikuntaesteisiä varten. Arska hiffasi alakerrassa naapureita ja huusi näille römeästi: ”Ola, ola!” Nämä vastasivat ystävällisesti hymyillen pojalle: ”Hola, hola!”

Arska avasi talon takorautakoristeisen ulko-oven ja astui valaistulle jalkakäytävälle. Aurinko ei ollut vielä noussut Málagassa. Kännykkä kertoi ulkona olevan 12 astetta lämmintä. Etuoikealla näkyi snadi puisto vehreine palmuineen ja ruskeine puistonpenkkeineen. Undulaatit kirkuivat puissa. Yksisuuntaisen Camito San Rafaelin toisella puolella oli halal-lihakauppa ja kahvila sekä korkeita asuinrakennuksia. Kadun yllä riippui jouluvalaistus – sinisellä pohjalla valkoisia tähtiä.

Perheen majoituspisteessä, keltaruskearaitaisen tiilitalon alakerrassa myytiin koruja, sähkötarvikkeita, leivonnaisia, hedelmiä sekä esoteerisia symboleja ja riittiesineitä. Kartsaa kansoittavat malagalaiset olivat sonnustautuneet talvitakkeihin ja kaulaliinoihin. Pusut moiskuivat ystävien poskille.

Kadun toiselle puolelle oli sijoitettu kotitalousjätteen keräys- ja kierrätyspiste. Arskan äitikkä avasi teräksisen loodan kyljessä olevan annosteluluukun, jonka kautta roskapussi lojahti sille kuuluvaan maanalaiseen säiliöön. Muoville, paprulle, puteleille ja sekajätteelle oli kullekin oma kitansa. Kaupungin duunarit luutivat ja ruiskuttavat aamuisin jalkakäytävät puhtaiksi.

Matti Laitinen

11.2.2019

Galsa = kylmä, Mollikka = aurinko, Fönäri = ikkuna, Buutsit = saappaat, varsikengät, Hiffata = hoksata, huomata,

Snadi = pieni, Kartsa = katu ja Duunarit = työntekijät

Avainsanat: Arska, kehitysvammaisuus, Malaga, slangi, Stadi

Artikkelin kommentit

  1. Joni Ahokas sanoo:

    Ahokas joni hei miten tämä. Tulilinjalla. Kautta saa hommattua tietokoneen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*