Blogilinjalla: Marja

Marja Hukkanen kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia loka–marraskuussa. Marja tekee osa-aikatyötä Paikka kaikelle -tiimissä ja arjessa hänellä on apunaan avustajakoira.

 


Työt vie mennessään

Tällä hetkellä arkeni on aika kiireistä, eikä vähiten siksi, että olen vasta aloittanut uudessa työssä. Olen töistä onnellinen ja kiitollinen, sillä töiden löytyminen ei ole ollut helppoa. Minusta tuntuu, että olen väkisinkin työmarkkinoilla eriarvoisessa asemassa liikuntarajoitteeni vuoksi.  Viime aikoina minua on kuitenkin lykästänyt työmarkkinoilla ja töitä on tällä hetkellä riittämiin. Mutta palataanpa ajassa vähän taakse päin hetkiseksi….

Olen valmistunut sosionomiksi jouluna 2016 ja siitä käynnistyi tietenkin työnhaku. Haaveissa löytää minulle sopiva työ sosiaali-alalta, jossa pääsisin hyödyntämään ammattiosaamisen lisäksi myös omaa elämän tuomaa kokemusta. Suuntauduin opinnoissa  vammaistyöhön ja kuntoutukseen, koska se vaan tuntui –yllätys, yllätys– omalta jutulta. 

Sain pian huomata työtä hakiessa, ettei pyörätuoli tunnu olevan varsinainen valttikortti. Pääsin moniin haastatteluihin, mutta en tullut valituksi töihin. Usein ongelmaksi nousi esimerkiksi turvallisuuskysymykset ja se etten voisi tehdä ihan kaikkia työtehtäviä –ainakaan itsenäisesti. Ja eihän minulla ole juurikaan työkokemusta, vaikka olin ollut opiskelujen aikana töissä päivätoimintakeskuksessa apuohjaajana useamman vuoden. Työnhaun pitkittyessä osallistuin myös erilaisiin TE-toimiston koulutuksiin, missä ohjeistettiin mm. miten tehdään hyvä työhakemus ja CV. Kyllä noina vuosina alkoi jo välillä tuskastuttaa. Tuntui, että työpaikkaa ei vaan löydy. 

 

Etätyötä assistenttina

Kuva: Unsplash. Etätöitä teen joustavasti ajasta ja paikasta riippumatta läppärillä. Toki tietokone on tärkeä myös sosionomin työssä.

Facebookissa keväällä 2018 näin ilmoituksen työpaikasta. Kirjoitin työhakemuksen ja päivitin CV:n siltä istumalta ja lähetin ne työnantajalle. Kyseessä oli etätyö, jota voi tehdä kotoa käsin. Vajaan kuukauden päästä teinkin jo töitä Caps Lookin assistenttina.  Vaikka olen aikaisemmalta koulutukseltani media-assistentti, sain opetella monia ohjelmia töihin liittyen. Caps Lookissa tein töitä vuoden verran ja se poiki minulle seuraavan osa-aikaisen työn.

Nyt elokuussa 2019 aloitin työt Paikka kaikelle -tiimissä. Paikka kaikelle on ammattijärjestäjä Ilana Aallon yritys. Ilana auttaa ihmisiä kotien järjestämisessä pääasiassa verkon välityksellä esimerkiksi Paikka kaikelle -verkkokurssilla. Minun työtehtäviin kuuluu taustatukena oleminen. Autan mm. somen kanssa ja vastaan sähköpostiin tulleisiin tukipyyntöihin. 

Etätyöt sopivat minulle hyvin. On ihanaa, ettei tarvitse olla töissä klo 8-16. Työmatkatkin ovat varsin kohtuullisia, muutama askel olohuoneesta työhuoneeseen. Tarvittaessa työpisteen voi siirtää minne vain ottamalla läppärin kainaloon. Tämmöiselle mukavuudenhaluiselle ihmiselle on plussaa myös se, että töihin voi mennä vaikka verkkareissa. Joku voi ajatella, että etätyö on yksinäistä puurtamista, mutta näin en koe sen olevan. Saan vastata päivittäin sähköposteihin ja Ilanan kanssa toki ollaan myös työasioista yhteyksissä verkon välityksellä.

 

Sosionomiksi sosionomin paikalle

Koska Paikka kaikelle työ osa-aikaisia, olen myös etsinyt kokopäiväistä työtä. Syyskuun puolessa välissä sainkin sosionomin parin kuukauden sijaisuuden täältä Rovaniemeltä. Uuden työn aloittaminen on aina ponnistus aivoille. Olen nyt ollut töissä kuukauden ja vielä tulee eteen minulle uusia tilanteita. Onneksi on työkavereita, joilta voi kysyä neuvoa.  Sosionomin opinnoista on jo kulunut hyvä tovi ja en ole aikaisemmin tehnyt töitä sosionomina. Tämä on siis ollut rehellisesti sanottuna melkoinen hyppäys ihan erilaiseen työelämään, jossa teen kokopäivätyötä osana moniammatillista tiimiä. Onneksi ympärillä on osaavia työkavereita ja ihania asiakkaita. Teen parhaani ja se riittää.

Juuri nyt ei siis ole vapaa-ajan ongelmia.  En olisi uskonut pari vuotta sitten, että vielä joskus olen tässä tilanteessa. Teen tällä hetkellä kahta työtä ja lisäksi kirjoitan tätä blogia nyt loka-marraskuun ajan. Loppuvuodesta teen jo tuttuun tapaan myös Aputassu -lehteä vuodelle 2020. Jostain näitä töitä on nyt siis tullut ihan tarpeeksi, vaikka kirkkaana mielessä on edelleen myös se aika, kun töitä ei tuntunut löytyvän. Vaikka nyt onkin vähän kiireistä arkea, se on pääasiassa positiivinen ongelma. 

 

Toivon, että vammaisten työllistymistä tuettaisiin nykyistä enemmän. Uskon, että työnantajan näkökulmasta vammaisen henkilön palkkaaminen voi mietityttää monestakin syystä. Toivottavasti työnantajat näkisivät ensisijaisesti työnhakijan osaamisen ja vahvuudet, eivätkä työntekijää valitessaan kiinnittäisi huomiota työnhakijan mahdollisiin rajoitteisiin. Millaisia kokemuksia sinulla on työn hakemiseen tai työelämään liittyen? 

Avainsanat: etätyö, media-assistentti, sosionomi, työllistyminen, vammaisuus

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*