Blogilinjalla: Marja

Marja Hukkanen kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia loka–marraskuussa. Marja tekee osa-aikatyötä Paikka kaikelle -tiimissä ja arjessa hänellä on apunaan avustajakoira.

 


Turvallista terapiaa!

Olen saanut pian kaksi vuotta ratsastusterapiaa KELA:n kustantamana.  Harmikseni tässä välissä oli noin kymmenen vuotta, jolloin minulle ei ratsastusterapiaa myönnetty. Hain sitä kyllä  joka vuosi, sillä lapsena ja nuorena sain ratsastusterapiaa usean vuoden ajan ja se helpotti –ja helpottaa edelleen– spastisia jalkojani ja auttaa kävelyn ylläpidossa sekä parantaa mm. ryhtiä. Hevosen liikkeet ja lämpö on elementti, jota on vaikea mitenkään muuten saada aikaan.

Tänään kävin ratsastusterapiassa Sinetässä FysioEllun Riekonojan tallilla. Terapiahevosena minulla on nyt ollut vuonohevostamma Silja.

Silja terapiahevonen.

Silja terapiahevonen.

Täytyy myöntää, etten enää ole yhtä notkea kuin silloin joskus nuorempana. Ratsastaminen venyttääkin mm. lonkkia mukavan tehokkaasti. Tänään venytys tuntui selvästi enemmän enää vasemmassa jalassa ja oikea jalka oli jo suhteellisen rentona. Ratsastaminen oli muutenkin rennompaa, joten kehitystä on varmasti tapahtunut. Toivon, että jalat alkavat antamaan pikkuhiljaa periksi ja lonkat ei olisi enää niin tiukat.

Monesti ratsastusterapiassa tehdään kehotietoisuusharjoituksia hevosen selässä. Tänään skannattiin koko kroppa läpi päälaelta jalkapohjiin saakka. Harvoin sitä muuten arjessa pysähtyy miettimään miltä omassa kropassa tuntuu ja miten sen saa rentoutettua tai ehkä korjattuakin asentoa. Oikeastaan ne kehotietoisuuteen liittyvät kysymykset on minusta aika vaikeita ja niitä joutuu oikeasti ajattelemaan. Itselläni tulee mietittyä kroppaa yleensä vain silloin, kun sattuu johonkin. Viime aikoina polvet ja alaselkä on kipuillut, joten niiden olemassaolo ei ole ikävä kyllä päässyt unohtumaan. 

Tällä kertaa Siljalla oli uusi vikellysvyö. Se oli vähän sirompi, joten kahva tuli lähemmäksi minua ja terapeutin mukaan istuin nyt paremmassa asennossa, kun jalat menivät osittain vyön päältä ja istuin edempänä. Nyt selässä oli ohut BoT-satulahuopa ja tunsin hevosen lämmön entistä paremmin. Se taas vaikutti rentouttavasti jalkoihini. Nämä varustemuutokset olivat tänään ehdottoman nappiin.  Terapian lopuksi annan osaavalle terapiahepalle kiitokseksi muutaman namin tai porkkanan palan. Pitäähän töistä palkkaa saada!

Tykkään siitä, että Ellu tekee terapiaa hevosta kuunnellen ja kaikkia eläimiä kohdellaan siellä hyvin. On mukava huomata, että hevosten käsittelyssä ja koulutuksessa käytetään positiivista vahvistamista eli palkitaan hevosta oikeanlaisesta rauhallisesta ja kärsivällisestä käytöksestä. Onhan terapiahevosen työ vaativaa. Turvallisen terapian perusta on hyvin yhteen toimiva tiimi eli osaava terapiahevonen, ratsastusterapeutti ja terapia-avustaja.

Avainsanat: FysioEllu, hevonen, ratsastusterapia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*