Blogilinjalla: Marja

Marja Hukkanen kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia loka–marraskuussa. Marja tekee osa-aikatyötä Paikka kaikelle -tiimissä ja arjessa hänellä on apunaan avustajakoira.

 


Tassut – avusta parhaimmat

Joku saattaa muistaakin, että olen kertonut avustajakoirista jo aiemmin Blogilinjalla. En nytkään voi, olla kertomatta tuosta parhaasta ja ihanimmasta apuvälineestä, joka on samalla paras ystävä ja perheenjäsen. Sillä on luppakorvat, heiluva häntä ja nätit silmät. Nykyisen avustajakoirani olen saanut reilu 3 vuotta sitten ja olen siitä kiitollinen joka päivä.

Aputassu auttaa minua arjessa. Kotona se nostaa mm. pudonneita tavaroita, vie roskia roskiin, sulkee laatikoita ja ovia, sytyttää ja sammuttaa valoja, laittaa pyykkejä pyykkikoneeseen sekä auttaa riisumisessa. Kaupassa se ottaa tavaroita hyllystä ja voi kantaa pieniä ostoksia selkärepussaan. Muutamia esineitä koira tietää nimeltä ja niitä se osaa etsiä tarvittaessa vähän kauempaakin. Näitä ovat puhelin, kyynersauvat ja kaukosäädin. Alla olevissa kuvissa ollaan kotihommissa, joten aputassulla ei ole päällään työliivejä. Kodin ulkopuolella liikkuessa avustajakoiran tunnistaa sinivalkoisesta avustajakoiramerkistä. Jos kohtaat avustajakoiran, muistathan antaa sille työrauhan.

Laatikko kiinni.

Valot pois päältä. 


Työtä ja
 rauhoittumista

On ihana nähdä miten aputassu nauttii työnteosta, se on sille mukavaa yhteistä puuhaa oman ihmisen kanssa, joskin tämä aputassu ottaa työt myös aika vakavasti ja tekee tehtäviä tarkasti. Uskon, että omassa mielessään se pyrkii aina parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja ei halua tehdä virheitä. Tästä hyvänä esimerkkinä on se, että valokatkaisijoita tuo hikari painaa nenällä tarkasti harkiten ja ottaa mahdollisimman vähän, jos ollenkaan, tukea tassuilla seinästä. Hyvähän se vain on, ei ainakaan tule vahingossakaan mitään jälkiä tassuista seiniin. Itse kiinnitän tähän huomiota varmasti, koska edellinen avustajakoirani teki töitä pilke silmäkulmassa ja semmoisella tarmolla ja innokkuudella, ettei aina ehtinyt harkita painaisiko katkaisijaa nenällä vai lipsahtiko sinne ensimmäisenä intopiukea tassu.  Niin ne on kaikki avustajakoirat omanlaisiaan vaikkakin yhtä taitavia työntekijöitä.

Nyt kun tein sosionomin sijaisuutta, koira oli minulla mukana myös työpaikalla. Siellä se auttoi aina tarvittaessa näissä samankaltaisissa asioissa ja lepäsi tietenkin aina tilaisuuden tullen. Avustajakoiran tärkein taito on mielestäni rauhoittuminen. On tärkeää, että koira osaa rauhoittua lepäämään silloin kun se on mahdollista ja suotavaa. Aputassun ollessa “virransäästötilassa” se lataa akkuja ja on oikeastaan aika huomaamaton. Silloin myös minä voin keskittyä täysillä muihin asioihin kiinnittämättä koiraan huomiota. Toisaalta tiedän, että koira on tuossa vieressä valmiina auttamaan tarvittaessa.


Koira-arkea

Toki avustajakoiralle on tärkeää myös nollaaminen työtehtävistä. Sen kanssa tulee lenkkeiltyä tietenkin päivittäin ja osa lenkeistä tehdään myös niin, että koira saa olla vapaana metsässä ja nuuhkutella sekä tehdä muita koiramaisia juttuja metsässä. Itsekin tykkään metsälenkeistä, sillä ei ole mitään sen parempaa, kun seurata onnellisen koiran touhuja ja onnellisuushepuleita. Oikeastaan minusta tuntuu, että me valitaan molemmat mieluummin metsä kuin ostoskeskus. Joskus koin tästä jopa hieman huonoa omaatuntoa, sillä tuntuu, että avustajakoiran kanssa täytyisi viettää aikaa shoppailemalla, jotta se muistaa miten kaupoilla ollaan. Nyt kuitenkin luotan siihen, että kyllä se osaa ja ei meidän ole välttämätöntä mennä kaupungille “treenimielessä”. Eletään meidän näköistä arkea ja kauppaan mennään sitten, kun on asiaa.

Lenkkeilyn ohella koiran hoitoon kuuluu tietenkin ruokinta (labradorin mielestä tämä on varmasti se kaikkein tärkein!) ja säännölliset pienet hoitotoimet, kuten kynsien leikkaaminen, harjaaminen ja korvien, hampaiden tassujen yms. kunnon tarkistaminen. Käynkin koiraa säännöllisesti läpi siinä samalla yleensä, kun sitä rapsuttelen tai leikkaan kynsiä. Olen vastuussa koiran hyvinvoinnista, joten toki siitä haluaa pitää mahdollisimman hyvää huolta. Onhan se paras ja korvaamaton apuväline sekä ystävä. Haluan, että töiden ohella aputassuni saa elää parasta mahdollista koiran elämää.

Koiran hoitoon ja ylläpitoon kuluu tietenkin myös rahaa, mutta ajattelen, että se on aika pieni summa kaikesta siitä avusta mitä koira minulle antaa. En kuitenkaan oikeastaan koskaan ole tarkalleen laskenut mitä koiran pitäminen tulee maksamaan kuukausi- tai vuositasolla. Siitä olen kuitenkin varma, että rahani voisin laittaa johonkin paljon turhempaankin, jos koiraa ei olisi.

 

Apu on aina lähellä

Minulla on ollut avustajakoira apunani nyt 13 vuotta eli käytännöllisesti katsoen koko aikuiselämän ajan. Sain ensimmäisen avustajakoirani 18-vuotiaana ja nyt työssä oleva koira on toinen avustajakoirani. Olen niin tottunut koiran tuomaan apuun ja turvallisuuden sekä itsenäisyyden tunteeseen, etten osaa kuvitella elämää ilman aputassua. Sen antama apu on jotain niin uniikkia. Koira auttaa päivittäin oikeastaan aika pienissä asioissa, mutta niiden vuoksi arkeni on helpompaa ja pystyn tekemään yksi – eli siis yhdessä koiran kanssa, asioita, joihin muuten tarvitsisin toisen ihmisen apua. Koira on aina vieressä valmiina auttamaan. 

Joskus minun aputassun saa kotona herätellä hommiin, jos se on täydessä unessa. Tämä tyyppi osaa ottaa rennosti ja nukkua kuin tukki, silloin tilanne vaatii nimeltä kutsumista tai jääkaapin oven avaamista. Tiedän, että tämä töihin hikarin tarkkuudella suhtautuva tyttö on myös rauhaa rakastava kainaloinen, jonka mielestä paras paikka on oman ihmisen kainalossa. Se käy myös minulle paremmin kuin hyvin.

Aputassun päiväunet.

Lisätietoa avustajakoirista
Invalidiliiton avustajakoiratoiminta
Avustajakoira–Assistenthund ry 

Avainsanat: apu, Avustajakoira, itsenäisyys, koira, omatoimisuus

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*