Blogilinjalla: Marja

Marja Hukkanen kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia loka–marraskuussa. Marja tekee osa-aikatyötä Paikka kaikelle -tiimissä ja arjessa hänellä on apunaan avustajakoira.

 


Sunnuntain viettoa Kainuussa

Alkaa olla jo aika myöhäinen sunnuntai-ilta, mutta päivittelen teille vielä tämän päivän kuulumisia ja tunnelmia. Ollaan nimittäin oltu nyt viikonlopun vietossa täällä Kajaanissa Paltaniemellä. Koirat tykkää, kun on oma piha missä leikkiä, juosta ja tehdä pihahommia -kuten lumitöitä. Tuo mun aputassu tykkää tosi paljon yhteisestä juoksuleikistä frisbeen ja samanrotuisen “pikkusiskonsa” kanssa. Ja tämä nuorempi lapukkatyttö tykkää taas kaikista eniten niistä lumitöistä. Se seuraa lumikolaa ja odottaa, että nakattaisiin senkin päälle puuterilunta. Siitä lumipölystä se yrittää sitten saada koppia. Näistä jutuista koirat tulee niin onnelliseksi, että ne on melkein hepulin partaalla.

Välillä pitää levätä, että jaksaa olla mukana kaikissa touhuissa.

Minä taas tykkään siitä, että täällä aika tuntuu hidastuvan. Päivät tuntuu pitkiltä ja kiirettä ei ole mihinkään. Tänään on ehditty ulkoilla, syödä hyvää ruokaa, nauttia takkatulesta ja saunoa pihasaunassa. Luin myös ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden Mauri Kunnaksen kirjoittaman Joulupukki -kirjan. Siitä oli kiva katsella pikkutarkkoja kuvia näin aikuisenakin ja tuli ihanan jouluinen fiilis. Huomasin myös, että siellä oli mainittu Ninni-Nuttunen, tonttu joka teki käsitöitä ja nuken vaatteita. Meillekin Ninni-Nuttunen on paketteja tehnyt, mutta en enää kyllä muistanut, että se löytyi tuon kirjankin sivuilta. Ehkä joskus hankin vielä Joulupukki -kirjan itsellenikin, on se semmoinen joulunajan klassikko.

Täällä on nyt vähän haastavaa ulkona liikkumisen suhteen, sillä lunta ei ole vielä tarpeeksi moottorikelkalle, mutta kuitenkin liikaa minun vanhalle mopomönkijälle. Onneksi raitista ilmaa saa, vaikkei pihalla niin hirveästi mitään tekisikään. Kävelin vähän kyynersauvoilla ja istuin hetken potkurin kyydissä. Pääsin lumitöidenkin makuun leikisti, kun otin lumentyöntimen potkuriin samalla, kun istuin kyydissä. Tosin enempi se varmasti kävi työstä, sille potkurin työntäjälle. Hyvät naurut siitä kuitenkin saatiin. 

Näin myös mun toista siskoa perheineen, kun kävivät kylässä täällä vanhempien luona. Nuo labradoritytöt sai silloin myös hieman poikaseuraa, kun mukana menossa oli myös siskon fieldspaniel. Koirat saikin pihalla porukalla kivat leikit aikaan ja löysipä tuo kaunis poika vielä sisällä tennispallonkin, jonka kanssa oli kiva höpötellä.

Pallo on parasta!

Siskon nuorimmainen tyttö jäikin sitten tänne mummolaan yhdeksi yöksi. Hän tykkää tietenkin myös noista labradoritytöistä, joten koirilla on ollut täällä nyt oikein leikittäjä. Mukava kuitenkin huomata miten nuo mustat hännänheiluttajat tajuavat, että pienen ihmisen kanssa pitää leikkiä aika rauhallisesti. 

Nyt illalla katsottiin porukalla Tanssii tähtien kanssa ja juotiin tämän vuoden ensimmäiset glögit. Täällä on vähän semmoista maalaiselämää ja hyvä niin. Mitäpä sitä ihminen muuta tarvitseekaan, kun takkatulen ja pihasaunan. Tämä käy hyvin siihen mun arjen hidastamiseen. 

Avainsanat: aikaa, rauha, takkatuli

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*