Blogilinjalla: Marja

Marja Hukkanen kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia loka–marraskuussa. Marja tekee osa-aikatyötä Paikka kaikelle -tiimissä ja arjessa hänellä on apunaan avustajakoira.

 


Palveluita ja tukitoimia oikeaan aikaan

Olen sekä työn että omakohtaisten kokemusten kautta saanut huomata, että kuntien välillä on eroja siinä miten eri tukipalveluita myönnetään. Palveluiden ja tukitoimien järjestämistä ohjaa laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä tukitoimista ja palveluista eli vammaispalvelulaki. 

Lain tarkoitus on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia yhdenvertaisena jäsenenä yhteiskunnassamme sekä poistaa ja ehkäistä vamman aiheuttamia esteitä ja haittoja. Vammainen henkilö on vammaispalvelulain mukaan henkilö, jolla on vamman tai sairauden johdosta pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaiseen elämään liittyvistä toiminnoista.  Vastuu palveluiden ja tukitoimien järjestämisestä on kunnalla, jonka on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve. 

Mistä apua saa silloin kun toimintakyky yllättäen muuttuu ja kuntoutuminen on alkuvaiheessa?

 

Kuntoutujan mahdollisuus palveluihin ja tukitoimiin

Ajatellaan tilanne, jossa henkilön toimintakyky on muuttunut esimerkiksi aivotapahtuman vuoksi muutama kuukausi sitten. Hän tarvitsee tällä hetkellä liikkumisen apuvälineeksi rollaattorin ja suihkussa käynti onnistuu turvallisesti kun suihkussa on tukikaide ja suihkutuoli. Kotona ulko-ovella on muutama porras, mutta ei luiskaa. WC on pieni, sinne ei mahdu rollaattorin kanssa. Kotona pärjäisi, kun ulko-ovella olisi luiska ja siirtyminen vessaan onnistuis pitäen kiinni tukikaiteesta. Ajolupaa henkilöllä ei tällä hetkellä ole ja julkisilla liikennevälineillä kulkeminen ei ole mahdollista. 

Henkilöä hakee vammaispalvelulain mukaisia kodinmuutostöitä ja kuljetuspalvelua, jotta päivittäisistä toimista selviäminen olisi mahdollista. Hakemukseen tulee kielteinen päätös, sillä aivotapahtumasta on vasta vähän aikaa. Ei vielä tiedetä onko kyseessä pitkäaikainen haitta.  Usein vedotaan siihen, ettei palveluita ja tukitoimia myönnetä, koska kuntoutuminen on vielä kesken eikä tiedetä, mikä on henkilön toimintakyky tulevaisuudessa.

Jos henkilö ei saa tarvittavia palveluita ja tukitoimia hän ei voi vielä palata kotiin. Hänen on jatkettava kuntoutumista esimerkiksi terveyskeskuksessa. Luulisin, että lopulta vähemmän kuluja yhteiskunnalle tulisi niistä pienistä kodinmuutostöistä kuin siitä, että ihminen on terveyskeskuksessa. 

 

Yksilöllinen avun tarve

Vammaispalvelulain mukaan on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avuntarve. Eikö yksilöllisyyttä olisi se, että vammaispalvelulain mukaisista palveluista voisi tarpeen vaatiessa tehdä määräaikaisia päätöksiä? Tuettaisiin henkilön arjessa pärjäämistä ja kuntoutumista nyt kun siihen on tarvetta. Tukipalveluita voisi myöhemmin purkaa, mikäli ne eivät enää kuntoutumisen myötä henkilölle tarpeellisia. 

Kuntoutuminen on aina yksilöllinen prosessi, jota on mahdotonta ennustaa. Kun henkilö saisi mahdollisimman hyvän tuen ja avun mahdollisimman varhain se edesauttaisi varmasti henkilön toimintakyvyn palautumista. Sillä olisi varmasti myös henkisesti suuri merkitys kuntoutujalle, kun kotiin voisi palata ja arjen saisi pyörimään palveluiden ja tukitoimien avulla mahdollisimman pian. 

Jos kuntoutujan ei katsota kuuluvan vammaispalvelulain piiriin, niin miten hän saa tarvittavan tuen ja avun?  Kaikilla pitäisi olla yhdenvertainen oikeus vammaisuuden perusteella järjestettäviin palveluihin ja tukitoimiin.

Mielestäni yhdenvertaisuus on sitä, että jokainen ihminen on oikeutettu saamaan tukea ja apua silloin, kun sitä tarvitsee. Kaikilla vamman tai sairauden tuoma haitta ei välttämättä ole pysyvä tai lain silmissä “tarpeeksi” pitkäaikainen, mutta silloin, kun se vaikeuttaa arjesta selviytymistä pitäisi saada apua.

Avainsanat: kuntoutuminen, tukipalvelut, vammaispalvelulaki

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*