Blogilinjalla: Marja

Marja Hukkanen kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia loka–marraskuussa. Marja tekee osa-aikatyötä Paikka kaikelle -tiimissä ja arjessa hänellä on apunaan avustajakoira.

 


Minun näköistäni elämää

Minä eli Marja olen Tukilinjan Blogilinjalla-blogin takana loka- ja marraskuun ajan. Kirjoittelen teille täältä Rovaniemeltä.
Kesääni mahtui monenlaisia käänteitä, töitä ja reissuja, ja oikeastaan tuntuu hyvältä nyt syksyllä palata arkeen. Muutamia asioita tässä on työn alla, jotka helpottaisivat arkeani: pitäisi löytää uusi avustaja ja saada muutama apuvälineasia päätökseen. Nämä ovat välillä pitkällisiä juttuja, mutta täytyy luottaa siihen, että lopputulos on hyvä.

Minulla on synnynnäinen liikuntavamma, jonka sain, kun oli vähän turhan kiire tähän maailmaan. Onneksi vammaisuus ei määrittele sitä, mitä olen, enkä kyllä näe itseäni mitenkään erilaisena kuin muut. Vaikka en varsinaisesti kaipaa liikuntarajoitetta elämääni, se nyt kuitenkin tuli elämääni lupaa kysymättä.
Onneksi se on tuonut elämääni myös yhden tärkeimmän asian – avustajakoirani. Tuo aputassu ei olekaan mikään pelkkä apuväline vaan ilo, apu ja paras ystävä samassa paketissa.

Tämän kesän parasta antia olivat aika pienet jutut, kuten se, kun nukuin kesäyön teltassa vanhempieni pihalla. Lapsuuskesät tulivat mieleen. Oli ihana kuunnella yön hiljaisuutta ja sateen ropinaa. Sää oli aika raikas, mutta makuupussin uumenissa pärjäsi hyvin. Prinsessamaiselle aputassulleni oli ensin kova pala huomata, että nukutaan oikeasti pihalla. Se kun oli jo ehtinyt varata itselleen mukavan petipaikan makkarista. Koiruudelle oli tietenkin varattuna se paksumpi patja, ja yöksi se sai vielä kevyen manttelin. Apuhassu selvisi ihmetystä herättävästä kokemuksesta hyvin.

Telttailun lisäksi kesään kuuluivat tietenkin uintireissut. Tänä kesänä en itse uskaltanut talviturkkia heittää, mutta tuo labradorityttö on melkoinen uimamaisteri! Tulen valtavan onnelliseksi, kun saan katsoa koiran riemua vesileikkien parissa.
Mieleenpainuvimmat hetket ovat monesti aika yksinkertaisia ja pieniä asioita. Tykkään liikkua luonnossa, lenkkeillä koiran kanssa ja olla kotona. Kaupungilla tulee harvoin hengailtua enempää kuin on pakko.

Töitä teen osa-aikaisesti ammattijärjestämistä tarjoavassa yrityksessä. Vastaan sähköpostiin tuleviin tukipyyntöihin ja teen mm. someen sekä verkkokursseihin liittyviä työtehtäviä. Teen töitä etänä. Noin viiden askeleen työmatka olohuoneesta työpisteelle sekä joustava työaika eivät ole hassumpia. Töitä osaa arvostaa, kun tietää, että sopivan työpaikan löytyminen on usein haastavaa. Tuskin olen ainoa, josta tuntuu, ettei pyörätuoli välttämättä ole varsinainen valttikortti työhaastattelussa.

Tiedättekö sen tyypin, joka hurahtaa aina johonkin? Minussa on vähän sitä vikaa. Jostain innostuu valtavasti ja siinä on sitten mukana ihan täysillä. Joskus hurahdukset kestävät vähän aikaa, mutta voivat ne tulla jäädäkseenkin. Olen hurahtanut esimerkiksi isoäidin neliöiden tekoon, amigurumien virkkaamiseen ja aikuisten värityskirjoihin. Saatan myös tutkia pitkään ja hartaasti esimerkiksi liikkumisen apuvälineitä tai esteettömän kodin ratkaisuja, vaikka en juuri nyt ole hankkimassa käsipolkupyörää enkä rakentamassa taloakaan. Etukäteen voi kuitenkin perehtyä aiheeseen ja pitää unelmia pinnalla.

Vaikka tunnistan itsessäni puolen, jonka mielestä koti on paras paikka, haaveilen myös paikoista, joissa en ole käynyt. Haluaisin esimerkiksi nähdä Kiinan muurin. Uudessa-Seelannissakin olisi mielenkiintoista käydä, onhan siellä kuvattu Taru Sormusten Herrasta -trilogia huikeissa maisemissa. Australia kenguruineen kuulostaa myös näkemisen arvoiselta.

Tukilinjan blogissa pääset mukaan arkeeni, johon kuuluu ainakin töitä ja koirajuttuja. Aion myös pohdiskella esteettömyyttä sekä apuvälineitä ja harrastusvälineitä, jotka ovat minulle ja monelle muullekin tärkeitä, mutta eivät itsestäänselvyyksiä. Jos nämä teemat kuulostavat kiinnostavilta, kannattaa olla blogin äärellä loka–marraskuussa!

Avainsanat: Ammattijärjestäjä, aputassu, Avustajakoira, esteettömyys, liikuntavamma, osa-aikatyö, pyörätuoli, työllistyminen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*