Blogilinjalla: Marja

Marja Hukkanen kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia loka–marraskuussa. Marja tekee osa-aikatyötä Paikka kaikelle -tiimissä ja arjessa hänellä on apunaan avustajakoira.

 


Hetkessä elämistä, kiitollisuutta ja haaveilua

Oli tarkoitus kirjoittaa jo eilen blogiin, mutta en ehtinyt. Eilinen päivä meni lenkeillä ja uimassa. Kun on ensin vähän palellut lenkillä ja sen jälkeen käynyt uimassa, tarttuu iltalenkiltäkin kylmä aika helposti. Tuntuu muutenkin et uinnin jälkeen on aina loppupäivän vähän raukea ja viluinen olo. Kun ei ollut mikään pakko eilen kirjoittaa, päätin kirjoittaa tänään marraskuun viimeisenä päivänä, joka on samalla minun viimeinen bloggauspäivä.

Eilen aikaa kului myös keittiössä mukeja ja laseja laskien sekä yläkaapin “aarteita” tutkien. Otin pienen varaslähdön, kun joulukuussa on tarkoitus järjestää keittiö. Tässä asunnossa on tosi pieni keittiö ja minulle hyvää säilytystilaa eli alalaatikoita on vähän. Yhdessä isoimmista alalaatikoissa on ollut laseja ja mukeja, toisessa lautasia ja kulhoja. Lisäksi yläkaapissa on ollut säilössä lisää mukeja. Laskin huvikseni kaikki lasit ja mukit, niitä on 49 kappaletta eli paljon tarpeeseen nähden.

Muumimukeja olen joskus keräillyt ja myynyt niitä parin viime vuoden aikana pois. Ajattelin, ettei niitä muumeja enää niin montaa ole, mutta onhan niitä 16. Tätä “ongelmaa” siis olen pähkäillyt eilisen illan ja nyt aamullakin. Tarkoitus on jättää itselle 8-10 mukia ja myydä loput. En ole ihan varma vielä mitkä jää, mutta kun aikani niitä pyörittelen tuossa näkösällä niin kyllä se selkenee. Voi olla, että jossain vaiheessa laitan kaikki muumimukit pois, yhtä lukuun ottamatta, sillä on niin paljon tunnearvoa. Vielä en ole kuitenkaan valmis niin radikaaliin muutokseen.  Kaikki aikanaan.

Muumimukeista luopumista on pitänyt opetella. Nämä mukit ovat lähdössä uuteen kotiin.

Näin Black Fridayn tienoilla, joka on paisunut jo Black Week -ostoshysteriaksikin, on kuitenkin ajankohtaista taas miettiä mitä oikeasti tarvitsee ja millaista elämää haluaa. Tavara tuskin tuovat onnea. Onneksi nyt on ollut esillä myös White Monday ja Älä osta mitään -päivä.  Nämä on lähellä minun arvomaailmaa ja haastaneet minua miettimään entistä enemmän omia kulutustottomuksia.  Haaveissa, on että tulevaisuudessa tavaraa olisi niin vähän, että voisi asua pienessä omakotitalossa tai vaikka asuntoautossa. Nurkissa ei olisi mitään ylimääräistä.

Viime viikkojen aikana minuun on iskenyt palava halu päästä Lappiin, jonnekin Rovaniemeä pohjoisemmaksi siis. Itseasiassa en ole juurikaan pohjoisemmassa koskaan edes käynyt, joten viimeistään ensikesänä se reissu on toteutettava. Jossain vaiheessa haluaisin myös mennä pohjoiseen asumaan, katsomaan sinne elämänmenoa esimerkiksi vuodeksi. En voi kuitenkaan etukäteen tietää viihtyisinkö siellä todellisuudessa ennen kuin sen on kokeillut. Ajatukset ja haaveet ei aina välttämättä ole kuitenkaan käytännössä toteutettavissa.

Jos minulla ei olisi liikuntarajoitetta, olisin varmaan jo mennyt sinne pohjoiseen enkä vain puhunut siitä. Toki mietityttää olisiko arki siellä liian raskasta esimerkiksi pitkien välimatkojen takia, löytäisinkö avustajaa, entä fysioterapiat ja muut vamman vuoksi tarvittavat järjestelyt? Vaikka ajatuksissa haluaisi asua jossain omassa rauhassa, eli lähimpään naapurin vähintään kymmenen kilometriä ja kauppaan varmaan sitten ainakin se 50 km tai enemmän, ei se oikeasti taida olla edes mahdollista. Minä kun en ainakaan yksinäni pysty pyrkimään edes kovin lähelle mitään omavaraista elämää niin kuin esimerkiksi TV:stä tuttu Tanskalainen maajussi elää maaseudulla. Mutta jotain rauhallisuutta ja seesteisyyttä kaipaisin ympärilleni. Minnehän sitä lopulta tie vie…

Mutta haaveita pitää olla ja niitä kohti pyrkiä. Saavuttaa ne mitä on saavutettavissa ja muistaa olla onnellinen myös tästä hetkestä. Juuri nyt olen onnellinen siitä, että minulla on esteetön koti, jossa viihdyn hyvin, vaikka se onkin keskustassa. Kiitollinen olen myös siitä, että on töitä. Saan tehdä osa-aikatöitä Paikka kaikelle -tiimissä etänä. Etätyö on ehdottomasti mun juttu. Sen lisäksi teen toki tulevan vuoden Aputassu -vuosijulkaisua. Arki täällä jatkuu siis normaaliin tapaan, vaikka bloggaaminen nyt minulta osalta loppuukin.

Kiitos teille, jotka olette olleet matkassani loka-marraskuun täällä blogilinjalla!  Nyt on aika sanoa hei hei ja toivottaa kaikille rauhallista joulun odotusta, huomenna on jo joulukuun ensimmäinen päivä.

Avainsanat: haaveet, hetkessä eläminen, tavarasta luopuminen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*