Blogilinjalla: Marja

Marja Hukkanen kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia loka–marraskuussa. Marja tekee osa-aikatyötä Paikka kaikelle -tiimissä ja arjessa hänellä on apunaan avustajakoira.

 


Aika hidastaa

Huh, selvisin. Parin kuukauden rypistys sosionomin sijaisuutta tuli eilen päätökseensä. Täytyy sanoa, että työtahti oli aika kova ja työ haasteellista. Työpanokseeni oltiin onneksi tyytyväisiä. Jotain opin tästä itsekin, kokopäivätyön rinnalle ei tarvitse muutamaa osa-aikaista työtä.  Toki arjesta nappaa oman aikansa terapiat ja koiran lenkitykset yms. Arki on siis ollut viime kuukausina klo 6-21 minuuttiaikataulutettua ja nyt hidastan tahtia tietoisesti. Annan aikaa itselle ja kuuntelen vähän kroppaani. Nukun vaikka päiväunet.

Eli tänä viikonloppuna olen vain.  Lenkkeillään valoisaan aikaan ja lepään. Siinä on mun viikonloppusuunnitelmat. Kuulostaa pitkästä aikaa niin ihanalta! Olen semmoinen kotihiiri. Tykkään olla kotona, poltella kynttilöitä ja kääriytyä enkelipeittoon, joka on siis mahdottoman pehmeä ja lämmin viltti.  Kuuntelin eilen illalla jo vähän joululaulujakin – onhan jouluun enää kuusi viikkoa. Mutta ei huolta joulutähti ja kynttelikkö eivät sentään vielä ole ikkunassa.

Tuntuu, että olen levon tarpeessa.  Aivotkin tarvii aikaa olla ajattelematta mitään järkevää ja toivon, että saan myös paremmat yöunet takaisin. Kun aktiivisuusmittari aamulla ilmoittaa unen laadun olleen heikko tai erittäin heikko, täytyy pyrkiä parempaan. Tänä aamuna se onneksi oli 8h unien jälkeen jo OK. Suunta on siis oikea.

Toisaalta tunnen itseni ja luulen, että ennen huomisiltaa ehdin jo tylsistyä, kun ei ole mitään tekemistä. En oikeasti osaa vain olla kovin pitkään Tuntuu, että aika menee hukkaan. Eihän se mihinkään hukkaan mene vaan oman itseen hyvinvointiin ja palautumiseen tässä tapauksessa. Miksi oma mieli on sitä mieltä, et jos et tee mitään hyödyllistä on päivä pilalla ja olet huonompi ihminen, kun et jaksa nyt ryhtyä mihinkään…

Muistatteko kun joskus vuosi takaperin puhuttiin hyggeilystä? Ehkä mun pitäisi tutustua siihen paremmin, jos se “ei minkään tärkeän” tekeminen tuntuisi sitten itsestä jotenkin sallitummalta. Pitää nyt vaan opetella olemaan. Se on varmasti hyvä aloittaa tästä yhdestä viikonlopusta. Nukun paljon, nautin pitkistä aamupaloista ja hitaista illoista teekupin kera. Niin ja muistan tietenkin ne kynttilät.

 

Kuvat Unsplash

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*