Blogilinjalla: Jenni

Jenni on 31-vuotias sosionomi, joka työskentelee Tallinnassa. Hän kirjoittaa Tukilinjan Blogilinjalla-vierasblogia elo–syyskuussa 2020.


Mites ne sun työkuviot?

Kuva Robinraj Premchand Pixabaystä

Kuten aiemmin kerroinkin, hain tuossa uusiin töihin. Olin kahdessa eri haastattelussa. Toisesta oli viime viikon perjantaina, kun en ollut töissä, tullut viesti sähköpostiin, että valitettavasti emme nyt sinua valinneet. Kysyin tällä viikolla töihin palattuani palautetta tai syytä, miksi minua ei valittu. Sain vastaukseksi, että he ovat saaneet paljon hakemuksia ja priorisoivat tällä hetkellä pidempään talossa olleita kollegoita. Tiedän omalta toimistoltani kolme ihmistä, jotka ovat päässeet sinne töihin, mutta kaikki he ovat tosiaan olleet pidempään firmassa kuin minä.

Toisen työpaikan kohdalla kävi sitten parempi tuuri: Sain sen! Aloitan heti syyskuun alussa! Jee!

Kyseessä on vuoden määräaikaisuus rahanpesua ehkäisevässä yksikössä. Eli aivan varmasti on luvassa mielenkiintoisia töitä. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että seuraavan vuoden tulen viettämään Tallinnassa. Sen jälkeen minulla on hyvät mahdollisuudet lähteä etenemään taas urallani kohti uusia haasteita ja erikoistumaan lisää. Kuulin eilen, että toimistoltamme toinenkin henkilö on päässyt samaan tiimiin. Olen tosin jutellut hänen kanssaan muistaakseni vain kerran, koska olemme istuneet koko ajan eri päissä toimistoa ja korona-aikana toimistomme oli jaettu kahtia niin, että näimme toisemme ylipäänsä ensimmäisen kerran vasta ehkä kesäkuussa.

Uusi työ sisältää ihan uudenlaisia juttuja. Paljon etätöitä; en ole varma, onko toimistolla edes paikkaa meidän tiimilleme, vai teemmekö kaiken etänä. Tiimiä johdetaan joka tapauksessa Puolasta käsin. Viikonloput on vapaat, joten omaa työtään pääsee rytmittämään paljon paremmin. Työajat on pääasiassa aamuvuoroa, mikä sekin helpottaa omaa viikon ja päivien kulun suunnittelua. Ja tosiaan: pääsee erikoistumaan ihan uuteen ekspertiisiin, eikä työ ole enää ihan sellaista “tiedän kaikesta vähän, mutta en mistään kunnolla” -silppua kuin tähän asti. Palkkakin nousee. Asiakastyötä on paljon vähemmän, pääasiassa työskennellään niiden tietojen varassa, jotka meillä on jo kulloinkin kyseessä olevasta asiakkaasta. Joskus heitä täytyy tietenkin tavoitella lisätietojen saamiseksi. Koska vaihdan firman sisällä paikasta toiseen, lomani pysyvät, eikä uutta koeaikaakaan tule.

En tietenkään paljoa tätä yksityiskohtaisemmin voi työstäni kertoa – ymmärtänette.

Tässä tällaista tilannepäivittelyä tällä kertaa. Seuraavassa postauksessa vähän syvemmistä fiiliksistä asian suhteen. Tähän liittyy niin isoja tunnemyllerryksiä, että en ala niistä enää tähän samaan tekstiin kirjoittamaan.

Vielä pakollinen peiliselfie päivältä, jona näytin mielestäni todella hyvältä:

Avainsanat: Tallinna, työelämä, työnhaku, uusi työ

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*