Blogilinjalla: Jenni

Jenni on 31-vuotias sosionomi, joka työskentelee Tallinnassa. Hän kirjoittaa Tukilinjan Blogilinjalla-vierasblogia elo–syyskuussa 2020.


Mitä, jos sä et vaan söisi lääkkeitä?

Toisinaan kuulee väitteen, että (etenkin mieliala)lääkkeet muuttavat ihmisen persoonallisuutta, ja että niitä ei kannattaisi syödä, varsinkaan pitkään. Olen viimeksi 2014 ollut lyhyen jakson ilman lääkkeitä, ja se oli ihan hirveää. Menin hyvin nopeasti tilaan, jossa en pystynyt tekemään enää mitään, ja vain itkeskelin ja nukuin. Samaan syssyyn tosin osui kyllä myös paljon vastoinkäymisiä ja ongelmia, jotka eivät ainakaan helpottaneet oloa, ja lopetin lääkkeet seinään, koska en muistanut/jaksanut/ehtinyt varata aikaa lääkärille reseptien uusimiseen, ja lopetin lääkkeet, kun varastoni loppuivat. Joka tapauksessa tuo kokemus vähintäänkin opetti, että ei kannata tehdä niin. Sen jälkeen lääkitystäni on muutettu ja lisätty vain koko ajan, ja olen ollut vähän huolissani siitä, miten paljon lääkkeitä sisääni pumppaan päivittäin vain ollakseni toimintakykyinen.

Tällä hetkellä syön Voxraa (täällä nimellä Elontril), Azonaa (täällä nimellä Trarett), Fluanxolia, Venlafaxinia ja nukahtamisen avuksi vielä Melatoniinia. Lisäksi tarvittaessa otettavana lääkkeenä on Opamox, mutta en edes muista, koska olisin viimeksi tarvinnut sitä. Varmaan vuosi sitten syksyllä. Venlafaxinin aloitin vuosi sitten juhannuksen tienoilla, kun siihen mennessä syömäni lääkkeet eivät oikein toimineet. Näiden lisäksi minulla on vuosien saatossa ollut ainakin Essitalopraami, Valdoxan, Mirtazapin, Ketipinor, Brintellix ja pari muuta lääkettä, joiden nimeä en muista. Nyt on löytynyt sellainen kombo, jonka avulla pysyn hengissä ja toimintakykyisenä ja ilmeisesti ihan onnellisenakin.

Mitäs sitten, jos lopettaisin lääkkeet?

Lääkkeiden vähentäminen antaa ehkä jotain osviittaa siitä, mitä tapahtuisi. Venlafaxinia minulla laskettiin vähän aika sitten. Seuraukset: sähköiskuja aivoissa, utuinen ja vähän sekava olo. Silmät ei suostu tarkentamaan mihinkään, vaan tuntuu tärisevän päässä, vaikea keskittyä, vaikea pysyä paikallaan. Yllättäen myös työnteko on tuossa tilassa vähintäänkin haastavaa. Jo ihan sen takia, että nähdäkseen tietokoneen näytön on pinnisteltävä silmälihaksia. Mutta toki tässä on kyse vain vieroitusoireista eikä siitä, että ilman Venloja silmäni tärisisivät alituiseen päässä. Ja samat oireet oli silloin, kun aloitin Venlojen syömisen. Ja näiden lisäksi vielä liuta muita sivuvaikutuksia. Onneksi suurin osta niistä on tippunut pois matkan varrella, vain nukkumisongelmat on jäänyt (minkä takia syön sitä Trarettia).

Olen nyt kuitenkin ollut hetken aikaa ilman Voxraa, koska en ole saanut reseptiä taas uusittua. Täällähän pystyy siis joissakin apteekeissa ostamaan myös Suomen resepteillä, joten olen pääasiassa uusinut reseptini Suomessa Omakannan kautta ja käynyt Virossa ostamassa lääkkeeni. Voxra-reseptin uusimisessa meni vain jokin pieleen, ja se ei mennyt läpi. Nyt olen sitten ollut viikon tai kaksi ilman. Ja vaikutukset huomaa.

Voxrasta ei tule samalla tavalla viekkareita kuin Venlasta. Olen kuitenkin tässä ihmetellyt, miksi olen ollut niin levoton jonkin aikaa. Töissä on ollut vaikea keskittyä, silmät väsyy nopeasti, koko ajan tekisi mieli venkoilla tuolilla ja vähintään hypistellä jotain, varsinkin englanninkieliseen puheeseen (mitä tässä työssä kuulee paljon, kun iso osa kollegoista on puolalaisia) on vaikea keskittyä. Veilä ei ole alkanut ahdistamaan hallitsemattomasti ja koko ajan. Luulen, että tämä levottomuus on sitten se muoto, jonka ahdistus ottaa elämässäni tällä hetkellä. Vähän samanlainen olo kuin jos on liian pitkään polttamatta.

Noh, sinänsä ihan ymmärrettävää. Olen lukenut, että Voxran on todettu auttavan myös ADHD-oireisiin, joten ei ehkä mitenkään ihme, että sen suuntainen levottomuus lisääntyy, kun jättää Voxransa syömättä. Toinen, mihin Voxraa käytetään masennuksen ja ahdistuksen ohella, on tupakoinnin lopettaminen. Joten sekin lienee ihan ymmärrettävää, että tupakoinninvieroitusoireet korostuvat, kun unohtaa Voxrat. Nyt, kunhan saan vihdoin reseptin uusittua ja lääkkeet napaan, olisikin sitten hyvä aika varmaan lopettaa polttaminen.

Olin myös jossain välissä vähän aikaa ilman Fluanxolia, koska yhdessä apteekissa ei ollut sitä, kun yritin käydä ostamassa. Silloin tuli vähän samanlainen levoton olo kuin ilman Voxraa. Siihen päälle tuli kuitenkin koko ajan sellainen painostava, vähän ehkä ahdistava olo. Fluanxol ei ole koukuttava lääke, se vaikuttaa aika lyhyellä aikavälillä. Aiemmin olen ottanut sitä myös tarvittaessa isomman annoksen, koska se potkii nopeasti (tunnissa tai parissa) eikä koukuta tai väsytä samoin kuin Opamox. Sen pois jättäminen siis tosiaan ehkä kertoo jotain siitä, millainen olotila olisi pidemmän päälle ilman lääkkeitä.

Ja sitten on vielä tuo Trarett. Senkin saamisen kanssa oli ongelmia, koska sitä myydään Virossa eri annoskoossa kuin Suomessa, ja siksi piti saada kokonaan uusi resepti, ja yksi lääkäri väitti, ettei sitä edes saa Virosta ollenkaan. Sen pois jättäminen vhäksi aikaa aiheutti sen, etten saanut nukuttua. Syönkin Trarettia lähinnä sen takia, että Venlafaxin valvottaa. Saan kyllä illalla unta melatoniinin avulla, mutta heräilen pitkin yötä. Saatan nukkua kaksi – kolme tuntia, minkä jälkeen herään, enkä saa enää unta. Tai sitten nukahdan uudestaan vasta aamulla. Ja seuraavan päivän olen toimintakyvytön, väsynyt ja itkuinen, koska en ole saanut levättyä ollenkaan.

Kuvaaja Andrea Piacquadio palvelusta Pexels

Noh, ehkä nämä esimerkit eivät kerro kovin tarkkaan siitä, millainen oloni olisi pidemmän päälle ilman lääkkeitä. Mutta ehkä ne antaa jotain osviittaa asiasta. Olen ihan tyytyväinen, että minulla on tällä hetkellä lääkitys, jonka avulla pystyn työskentelemään täysiaikaisesti. Se ei ole mitenkään itsestäänselvyys.

Avainsanat: ahdistus, lääkkeet, masennus, vieroitusoireet

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*