Blogilinjalla: Elina

Elina Ino on 28-vuotias, pyörätuolia käyttävä sosiaalialan opiskelija Helsingistä. Hän kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia kesä–heinäkuussa.


Takaisin koti mantereella

  Tänään aamulla pääsimme mutkien kautta kotiin, vaikka olisin itse mielelläni jäänyt sinne vielä viikoksi, mutta Fannilla alkaa omat työt, joten ei auttanut muu kuin lähteä….  

Loppuviikko meillä kaikilla oli vähän heikotusta syystä tai toisesta….  Yksi päivä meni ihan sohvan pohjalla ja leffojen katsomisessa sekä kaupassa käydessä. Kun siitä päivästä selvisimme hengissä ainakin melkein, lähdimme ajelemaan saaristoon katsomaan Anni Blomqvistin kotitaloa, joka on kirjoittanut Myrskyluodon Maijan kirjat. Se oli ihana vanha puutalo keskellä ei mitään, etten ihmettele, jos aika on käynyt siellä pitkäksi, mutta ainakin siellä saisi aikaan kaikkea. Saariston kulkureitit on kyllä kauniita, että oon vähän kateellinen. 

Kävimme myös katsomassa eläimiä, jossa oli kaneja, jättikaneja, kissoja, marsuja, vuohia ja söpöjä minipossuja. Rakastuin jättikaniin ja minipossuihin, vaikka possut juoksivamua pakoon.  

 

 

Kun lähdön päivä koitti, kaikki puhuivat, että laivamme lähtee 23.55 ja tietysti me luottavaisesti luotimme “vuokraisäntäämme” ja Jonnyyn, että kyllä paikalliset tietävät, että milloin laivat täältä lähtevät. Oon jo kerran myöhästynyt laivasta, joten päätin tällä kertaa luottaa Fanniin ja lähetin hänellekin laivojen liput, ettei myöskään tarvitse säätää lähtöselvitys tiskillä. Jonnyn kanssa olimme lenkillä ja tulimme Juuri myös pihaan, kun taksi kääntyi ja ihmettelimme, että miksi taksi nyt jo tuli. Fannikin Tuli sisältä ihmettelemään ja sanomaan, että tulit tuntia etuajassa. Kuski selitti ruotsiksi, että tilauksessa kyllä on tämä aika, mutta ei me sen kummemmin ihmettely sitä ja taksi lähti kohti kotia. Uusi yritys tunnin päästä. Kaikki meni terminaaliin asti hyvin, kunnes sisään astuessa jälleen ihmettelimme, että lähtöselvitys kopissa istui vain Ville Viking pehmolelu eikä ketään muuta ihmisiä näkynyt. Kokeilimme itsepalvelukonetta, mutta se ei toiminut. Onneksi Siljan lähtöselvitys koppi oli auki, joten menimme kysymään sieltä apua ja miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun ihmeissään sanoi, että sehän laiva lahti jo tunti sitten. Olin huvittunut, että taas kävi näin mulle ja Fanni oli ihan järkyttynyt tilanteesta. Hetken siinä istuttiin ja mietittiin, että mitä nyt pitäisi tehdä jotain ja soitettiin Jonnylle, että näin kävi. Kysyimme Siljan, että mikä laiva lähtee lähiaikoina Helsinkiin ja hän alkoi myymään lippuja Siljaan, mutta Fannin rahan siirrossa oli jotain häiriötä. Mies lähti käymään jossain ja kun tuli takaisin sanoi, ette pääsekään mukaan kun laiva lähtee juuri. Fanni oli raivona, kun ensimmäisenä lupasi, mutta sitten sanoikin toista. Ei siinä auttanut muu kuin soittaa taksin takaisin ja menimme Jonnyn luo. Taksikuski oli kuulemma ollut rintapulleana, että hän oli oikeassa ajassa hakemassa. Siellä Roopekin tuli pihalle nauramaan ja selvittämään, onko mitään tehtävissä. Jonny ja Roope on ollut joskus töissä laivalla, joten tietävät paremmin, että mitä pitää tehdä, mutta oli jo niin myöhä, ettei mikään asiakaspalvelu ollut enää auki. Aamulla Fanni hanki meille kansipaikat.  

Fanni tarkisti monta kertaa päivässä laivan lähdön, ettei vaan missata sitäkin. Kävimme ostamassa tyynyn ja peiton. Pyörimme Jonnyn kanssa lähistöllä, Godby on nätti ja rauhallinen paikka sekä palvelut lähellä. Leikimme hetken Jonnyn naapurin koiran ja lasten kanssa ennen lähtöä. 
Lähtöselvityksen mies katsoi meitä epäuskoisena, kun ei otettu hyttiä. Onneksi näin heti laivaan tultua yhden ja ainoan kahvilan sohvanurkkauksen, joten valloitimme sen heti. Nauroimme, että se on yhtä hyvä kuin Hyttikin kun tv oli siinä ja isompana kuin hytissä. Teimme linnoituksen yöksi sohvan eteen pyörätuoleista, se oli mielestäni ihan kelvollinen peti yhdeksi yöksi, vaikka siivooja vähän häiritsi aamuyöstä, mutta hän oli niin kiltti, että sammutti valot, jota Fanni kirosi. Aamulla Fanni ihmetteli, kun kahvilassa oli sali täynnä ihmisiä eikä meitä ollut herätetty lainkaan. 

 

 

 

Oon nyt kotona, vaikka olisin halunnut jäädä, mutta ehkä ensi kesän kokonaan. Nyt otan päikkärit!!!!  

P.S. Jäi myös ikävä meidän “vuokraisännän” naurua, jolla päivä aina pelastui.  

Avainsanat: Ahvenanmaa, cp, cp-vamma, esteettömyys, matkustaminen, pyörätuoli

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*