Blogilinjalla: Elina

Elina Ino on 28-vuotias, pyörätuolia käyttävä sosiaalialan opiskelija Helsingistä. Hän kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia kesä–heinäkuussa.


Sähkäri

Tänään sain takaisin sähkärin (sähköpyörätuli) vihdoin. Sähkäri vähän kastui viime viikolla, vaikka kaverini piti sadevarjoa päällä, mutta näköjään silti kastui. Seuraava aamuna sähkärin ohjaimen näyttö, josta näkee akun ja nopeuden oli ihan pimeänä. Avustajan kanssa yritimme kuivailla ohjaimen sisältöä, mutta ei se auttanut, enemmän pahensi tilannetta. Kun menin vessaan, siihen se sähkäri jäikin kokonaan. Alkoi soittaminen HUSin apuvälinekeskukseen ja siinä kestikin sen verran aikaa, että sähkäri alkoi toimimaan, joten ajattelimme, ettei oo akuuttia hätää ja sovimme huollon tämän viikon torstaina. Sen aikaa ajoin kieli keskellä suuta toivoen, että akku riittää takaisin kotiin asti, mutta kun tuli kirottu perjantai keskipäivä, niin tietenkin sähkäri hajosi lopullisesti. Yritin availla ovea, että tulisi läpivetoa ja suihkun kosteus häviää sisältä, mutta se oli turhaan näillä helteellä. Apuvälinekeskus on vaan arkisin ja perjantaisin lähempää auki eikä ne voi kuulemma ohitella muita korjauksia, vaikka sähkäri on mulle elintärkeä kommunikoinnin kannaltakin. Otin kuitenkin riskin ja laitoin sähkärin menemään huoltoon toivoen, että saan samana päivänä vielä takaisin, mutta ei kuulunut mitään kello 14 jälkeen. Mua ärsytti niin paljon, kun jouduin istumaan manuaalisessa pyörätuolissa koko viikonlopun, kun oli vielä niin hyvä sää ja  jouduin vaan istua koko päivän sisällä. Avustajatkin nauroivat, että olin siinä samassa kohdassa pari tunnin kuluttua, mihin ne mut jättikin. Selkä väsyi manuaalisessa pyörätuolissa, vaikka me kaverin kanssa yritimme keksiä keinon, että pystyisin käyttämään Tobia sängyssä, mutta en jaksanut neuvoa aina avustajia. Tämäkin takia myös se oma asunto ja avustajat olisi hyvä saada, koska en olisi niin riippuvainen sähkäristä. En pysty käyttämään Tobia manuaalisessa pyörätuolissa ja Mun oma avustaja kyllä viritti Tobin tuoliin, mutta siltikin siinä on säätäminen oikealle etäisyydelle, että Tobi ottaa katseen. Omat avustajat myös tuo turvallisuutta, koska kommunikointi on helpompaa ja ne tietävät ehkä enemmän mun apuvälineistä.  

On outoa, että on 2000-luku ja pystytään tekemään vedenkestäviä älypuhelinta, mutta ei apuvälineet oo vedenkestäviä, vaikka ne pitäisi olla tärkeämpiä, koska ne ovat mun jalat. Eihän kukaan muukaan odota viikko tolkulla murtuneen jalan leikkaamista. 
Nyt pitää olla paljon ulkona, kun kerrankin pääsee ja on niin hyvä sää.  

Avainsanat: apuvälineet, cp, cp-vamma, hus, sähkäri, sähköpyörätuoli, vedenkestävä

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*