Blogilinjalla: Elina

Elina Ino on 28-vuotias, pyörätuolia käyttävä sosiaalialan opiskelija Helsingistä. Hän kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia kesä–heinäkuussa.


Mielenvikaiset vammaiset

Eilen kävimme vanhempien kanssa venesatamassa syömässä, mutta mua ärsyttää, kun oon purrut kielen niin pahasti, etten oo voinut viikkoon syödä mitään kiinteää. Naurettavaa kuinka pieneltä tuntuva asia voi olla maailman suurin ongelma varsinkin vammaiselle, joka ei pysty hallitsemaan lihaksia, mutta on ainakin tehokas dieetti. On myös ärsyttävää kirjoittaa, kun sekin sattuu kieleen, vaikka en sillä juuri mitään te, mutta nämä ovat näitä pakkoliikkeiden iloja. 
Oon syönyt lähinnä vaan keittoja enkä edes tykkää keitoista.  

Ei oo kyllä ruoka maistunut muutenkaan eikä näin pitkä syömättömyys tee syömishäiriöiselle hirveän hyvää. Alkaa muistuu mieleen tutut ja turvalliset tavat kontrolloida syömistä. 
Tästä tuli mieleen oon kuullut kavereilta ja tutuilta, että jos on vammainen, jolla on mielenterveysongelmia ei lääkäri ota tosissaan, koska on vammainen. Äitini soitti, kun mun syömishäiriö oli teini-iällä pahimmillaan sairaanhoitajalle ja kysyi neuvoja, että mitä tehdä. Sairaanhoitaja vastasi ihmetellen: “Hänhän on vaikea vammainen eikä pysty syömään itse. Työnnä vaa lusikalla ruokaa suuhun, niin eiköhän se siitä sitten lähde.” Mulle tuli lisää aihetta kapinoida ruokaa ja yhteiskuntaan vastaan, etten halua olla itsestään selvyys. Kuka sanoo, että jos on vammainen, niin ei voi olla muita sairauksia, esim juuri mielenterveysongelmia tai alkoholismi? Yksi kerta puhuimme tutun kanssa, että varsinkin vammaisilla on mielenterveysongelmia, mutta niistä ei puhuta. Ehkä vieläkin uskotaan, että jos liikut pyörätuolilla, niin on älyllisesti vajaa. Oon kuullut, että välillä on vaikea saada hoitoa tai Kelasta tukea, koska mehän vammaiset ollaankin muutenkin rahasyöppöjä.  

Tällä viikolla on ollut mun teiniajan vapaa-ajan avustaja tekemässä keikkaa, koska Vida on vielä Ghanassa. Nooralla oli pari päivää mukana hoitokoira, joka olisi ollut hyvä avustaja

koira ainakin, kun itseään sattuu huvittaa. Hiustenvärjäyksessä Rose olisi ollut täynnä intoa auttamaan, mutta me olimme eri mieltä asiasta. Tänään menimme leffaan katsomaan Rocketman, joka kertoo Elton Johnista. Heti Rose tunnisti mut ja uskalsi hypätä etutassut pöydälle antamaan mulle pusuja. Rose ei kuitenkaan mukaan leffaan, vaikka Noora yritti ehdottaa, että naamioidaan Rose avustajakoiraksi, niin pääsee mukaan leffaan.  

Nyt nukkumaan, kun aamulla on lähtö Saarenmaalle. 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*