Blogilinjalla: Elina

Elina Ino on 28-vuotias, pyörätuolia käyttävä sosiaalialan opiskelija Helsingistä. Hän kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia kesä–heinäkuussa.


Homoparit ohoi

Arki kohta alkaa ja taas alkaa hoitaa sosiaalityöntekijän kanssa kouluavustaja tunnit ja taksimatkat. Toivottavasti edes ne menisivät mutkitta ilman suurempia ongelmia.  

Oon jo monta vuotta miettinyt yhtä vaihtoehtoa perinteiselle perhemallillemutta en oo vielä puhunut tästä julkisesti, koska tiedän, että tämä herättää monia mielipiteitä. Pohdin nyt tosissani, että olisikohan mahdollista tehdä homopariskunnalle lapsen, koska ehkä se olisi varmin tapa, kun ei oo mitään tunne hässäkkää sotkemassa, jonka seurauksena olisi pelko, että jäisi yksin lapsen kanssa saatikka menettää lapsen. Yksi kaverini sanoi, että se on laitonta, mutta en kuitenkaan luopuisi oikeuksistani olla äiti, joten ei se oo sitten sijaissynnytys. Musta on vaa hyvä, että lapsella on monta ihmistä ympärillä ja mitä vikaa on yhdessä äidissä ja kahdessa isässä? Ja tietenkin mun miljoonaa avustaja häärämässä myös sen lapsen ympärillä. Tietenkin pitää olla semmoiset miehet, jotka suosivat, että olisin osa lapsen elämää ja mielellään asuisin saman katon alla heidän kanssaan. Siinä on myös se hyvä puoli, että jos pystyy valitsemaan hyvätulokset miehet, koska lapseen menee rahaa ja tietenkin  osallistun kustannuksiin tasapuolisesti. Nykyään on onneksi, vaikka minkälaisia perheitä, vaikka luulen, että isi repäisi pelihousut, mutta eiköhän sekin siihen tottuisi. Joillekin homoparille Adoptio ei oo syystä tai toisesta oikea ratkaisu. Oon monta vuotta miettinyt tätä asiaa, koska kunnollista miestä on vaikea saada ja näköjään vuosi vuodelta mulla on huonompi miesmaku. Voinhan sitten kaikesta huolimatta käydä treffeillä ja olla poikaystäviä. Kolmekymmentä on kohta ovella, joten sekin stressaa, vaikka tiedän, että on neljäkymppisiä äitejä, mutta ei sitä tiedä miten CP-vammaisen kroppa kestää myöhemmin. Nyt on vaan se ongelma, että mistä niitä kypsiä homomiehiä löytää? Kaverini ehdotti, että voisilaittaa viestiä Setalle, mutta en vielä oo saanut aikaiseksi. Tosin voisi laittaa Facebookin sadekaari ryhmään, mutta ehkä vähän kyseenalainen paikka ilmoittaa asiasta. Jonny olisi innokas isäehdokas ja on nimetkin valmiina, mutta harmi vain, että Jonny ja Roope asuu Ahvenanmaalla.  

No ehkä hoidan koulun ja avustajat omaa kotiin, mutta toisaalta on siinä myös se, että kaikki on turvallisempaa, jos asuisin jonkun kanssa. Tietenkään en halua, että he joutuvat auttaa mua, vaan olisin yhden vertainen heidän kanssaan avustajan avulla. Tämä ei ole ihan sitä mitä pienenä tyttönä haaveilin, mutta kompromisseja joutuu tekemään unelmien eteen tai yrittää. Pitää myös varattua, etten saakaa ikinä omia lapsia, mutta haluan silti yrittää, ettei jää vanhana katumaan.  

Avainsanat: cp, cp-vamma, erilaiset perheet, homot, keinot, mordeni perhe, pride, taivas on rajana, tuplaisät, vammainen äiti, vauva

Artikkelin kommentit

  1. Katja sanoo:

    Ootko aivan sekaisin? Et taida ymmärtää mitä lapsi tai varsinkin vauva vaatii, tarvitsee? Vauva mm. kokee olevansa osa äitiä, niin ei se vaan mene sillälailla, että “On mulla vaipanvaihtajia”. Raskaudella ja synnytyksellä riiskeeraat myös pienen ihmistaimen. Äly hoi…huh huh.

  2. blogilinjallaelina sanoo:

    No en tiiä onko kommuuni oikea sanavalinta, mutta pitää toivoa, että löytyisi mulle oikea ratkaisu onneen ja unelmiin.

  3. Saila sanoo:

    Rohkeaa ajattelua. Tykkään! Löytäisitpä tuollaisen ihanan pariskunnan kanssas kommuuniin 🙂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*