Blogilinjalla: Elina

Elina Ino on 28-vuotias, pyörätuolia käyttävä sosiaalialan opiskelija Helsingistä. Hän kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia kesä–heinäkuussa.


Ahvenanmaan valloitus on alkanut

Nyt ollaan  oltu jo pari päivää Ahvenanmaalla. Ihanaa vaihteeksi vaan lomailla. Yleensä kun oon jossain ulkomailla, niin oon jossain konferenssissa puhumassa puhevammaisuudessa ja vammaisuudesta Suomessa. Joo, Ahvenanmaa on Suomea, mutta tuntuu, että olisimme pitemmällä, koska täällä harva puhuu suomea. Laivamatka meni lähinnä syödessä ja hississä. Halusimme Fannin kanssa päästä kannelle katsomaan maisemia, mutta se ei ollut niin yksinkertaista, koska ensinnäkin kaikki kävelevät ihmiset tukkivat hissit ja sitten kun pääsimme hissiin huomasimme, että kaikki kerroksien napit on painettu alaspäin, joten kävimme ottamassa alhaalta vauhtia. Tietysti kun vihdoin pääsimme lähtemään hissillä ylöspäin, hissi pysähtyi vieläkin joka kerroksessa ja ihmiset ihmettelivät, että vieläkö samat naamat hississä, kunnes vihdoin, pääsimme melkein ylimpään kerrokseen 

 

 

 

 

Kun pääsimme aamuyöstä mun ystävän kotipihaan, ensimmäinen näky oli grilli, viinapullojen täytteinen pöytä ja alaston mies. Selkeästi oli rankka juhannusaatto ja se alaston mies osoittautuikin mun kaveriksi Jonnyksi, olin ylpeä Jonnyn tekemästä ensivaikutelmasta Fannille, mutta sen takia otinkin Fannin avustajaksi, koska se ei hätkähdä pienistä, vaikka aamun pikkutunneilla mietti, että mihin onkaan lupautunut. 
Pari tunnin päästä, kun Jonny sai raivattua hänen “autotallin”. Menimme sinne nukkumaan pariksi tunniksi ennen kuin meidän kämppämme on vapaa. Lähdimme pari tunnin päästä kaupan kautta meidän kämppäämme. Oli outoa, koska se kauppa olikin samanlainen kuin mantereellakin. En tiedä minkälaisia kauppoja ajattelin tänne, ehkä jotain kyläkauppoja, koska täällä on vähän kuin maaseudulla olisi vaikka ollaankin Godbyn keskustassa. Isoihin kauppoihin tietenkin pääsee helposti pyörätuolilla. Meidän kämppämme on tosi kiva, mutta ei maailman esteettömin. Kyllä se alkaa mennä päivä päivältä helpommin paitsi öisin…. En ollut ajattelu, että täällä myös yöpyy niin monta yhtä aikaa sekä meidän “vuokraisäntä” asuu yläkerrassa, mutta mikä siinä, jos tilaa on. Fanni alkoi tehdä heti ruokaa ja illalla lähdimme Jonnyn avoautolla katsomaan paikkoja mm Kastelhoman linnaa ja vanhaa viikinkien kylää. Se oli mun eka kerta, kun olin avoauton kyydissä. 

 

 

Eilen kävimme Maarianhaminassa kiertelemässä. Se ei oo mikään ihanteellinen paikka pyörätuolille, mutta olin manuaalisella pyörätuolilla ja mukana oli 2 vahvaa ihmistä, jotka jaksoivat nostaa mut pyörätuolien kauppaan. Menimme sitten syömään ravintolaan/hotelliin, jossa Jonnyn aviomies on töissä. Oli kiva nähdä Roopeakin, joka nukkuu tai on töissä. Siellä oli tosi hyvät burgerit ja palvelu tietenkin. Nauroin vaan, kun Jonny on kokki, niin laittoi Roopen koville kysymällä mitä ihmeempiä esim lihasta, joista Roope ei ollut ikinä kuullutkaan. 
Jonny tosissaan alkanut miettiä mun muuttoa tänne, mutta mikäs siinä, jos täällä on paremmat vammaispalvelut kuin mantereella, niin aina kelpaa. 
Tänään on pyykkipäivä. On hyvä, että meidän kämppämme on kävelymatkan päässä Jonnysta ja Roopesta, että pystyn yksin tulla ja mennä eikä Fannin aina joudu olla meidän mukanamme 

Avainsanat: Ahvenanmaa, cp-vamma, hissit, laivamatka, Maarianhamina, pyörätuoli, viikingline

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*