Blogilinjalla: Elina

Elina Ino on 28-vuotias, pyörätuolia käyttävä sosiaalialan opiskelija Helsingistä. Hän kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia kesä–heinäkuussa.


Huvipuisto ilman huvia

Linnanmäellä pitää käydä ainakin kerran kesässä, mutta nykyään alkaa vaan ärsyttää. Lähivuosina on tullut runsaasti rajoituksia, että mi  hin laitteisiin pyörätuolissa olevat pääsee toisin kuin ennen vanhaan. Hurjempiin laitteisiin ei pääse, jos ei pysty kävelemään itse ja musta on väärin ja syrjintää, koska useimmissa laitteissa kuitenkin istutaan. Kun olimme Fannin kanssa pari vuotta sitten, tuli esimiehet kertomaan, että mihin en pääse, koska oon pyörätuolissa ja samalla musta tuntui, ettei ne ymmärtänyt, että tämä vamma on ja pysyy eikä ne voi sanoa, että tulkaa ensi vuonna uudestaan, mutta tuli kuitenkin sellainen olo. Fanni yritti sanoa, ettei mulla oo kehonhallinnassa ongelmaa, mutta tarvitsen vaan laitteisiin mennessä apua. Samalla musta tuntuu, että mua aliarvioidaan, että he tietävät mua paremmin mihin pystyn ja mikä on parasta mulle. Ymmärrän kyllä, että siihen liittyy monia riskejä, mutta niinhän sama tavalla muidenkin “normaalien” ihmisten kanssa on myös riskit, esim sairauskohtaukset, pyörtyminen epilepsia yms. Ihan mitä tahansa voi tapahtua kelle tahansa, mutta miksi vammaisten kohtaan pitää olla ylisuojelevia? Jos laite menee rikki, niin sitä varten on pelastuslaitos, jotka tulee auttaa. Tiedän, että Lintsillä on iso vastuu, mutta voisi sitten vaikka pyytää kirjallinen paperin, että otan vastuun omasta itsestäni, jos jotain tapahtuu yms. Kaverini, joka on “normaali”, mutta paha korkeanpaikankammo sanoi, että hän luulee, että pystyn nopeammin kiipeämään tikkaita pelkillä hampailla kuin hän käsillä. Ettei sen varaan voi laittaa, että kaikki kävelevät ihmiset pystyvät/uskaltavat itse pelastuttua.  

Menimme ensimmäisenä vuoristorataan ja kaikki meni hyvin, kunnes se vaunu pys

ähtyi oudossa kohdassa ja oudon pitkäksi aikaa. Takana oleva nainen alkoi hätääntyä. Ihmettelin, että m

iksi toinenkin vaunu on myös pysähtynyt ylämäkeen, jossa ei kuuluisi pysähtyä. Hetken kuluttua meidän vaunumme lähti liikkeelle ja pääsimme takaisin pääteasemalle, mutta se toinen vaunu oli vieläkin siellä mäessä. Mietin, että niin… Tähän laitteeseen pääsen ja siltikin se voi jäädä jumiin, että mitenköhän se eroaa muista laitteissa, koska mikä tahansa laite voi jäädä jumiin koska vaan.  halusin mennä Kingiin, mutta avustaja ei halunnut mennä. Avustaja taas halusi mennä Rakettiin, johon taas en halunnut mennä. Hetken päästä, kun avustaja keräsi rohkeutta tuli mun kanssa Kingiin ja se oli näköjään avustajan ensimmäinen ja viimeinen kerta Kingissä. Kostoksi ja kompromissilla suostuin menemään Rakettiin, vaikka siinäkin oli vääntöä, koska jaloissa piti olla voimaa. Me olimme ihmeissään, että miksi pitää olla voimaa, koska jalat vaan roikkuvat ilmassa siinä laitteissa. Kerrankin olisin toivonut, etten olisi päässyt siihen. Mua jännitti siihen laitteeseen meno enemmän kuin Benji-hyppy. Avustaja nauroi kuville, kun katsoin vihaisesti häntä. Yritimme vielä mennä Kieputtimeen, jossa oon ollut 100 kertaa nuorempana, mutta ei enää siihenkään päästänyt, vaikka isi yritti niille kertoa, että oon ollut monta kertaa aikaisemminkin eikä mun fyysinen tila yhtään sen heikompi kuin 10 vuotta sitten. Avustajani alkoi siinä miettimään, että olisiko sitten tilanne eri, jos olisin kävelevä CP-vammainen? Minusta on törkeää, että joudun maksamaan lipusta täyden hinnan, vaikka en pääse kaikkiin laitteisiin. Olin niin kateellinen, kun avustajani meni lopuksi uuteen Taiga laitteeseen, johon tietenkään en päässyt. Miksi ihmeessä pitää tehdä sellaisia laitteita, johon kaikki ei pääse?  Salama on kyllä kaikkein paras laite mihin pääsen!! 

 

 

 

Illalla on lähtö Ahvenanmaalle eikä sekään mennyt niin täydellisesti sossujen kannalta taas, mutta tehdään reissu ja tapellaan niiden kanssa jälkikäteen. Tämä kyllä syö ihmistä, koska kaikesta pitää tapella ja sossut luulevat, että säästelen tunteja yhteen hittoon matkaan ja loppu kuun istun vaan kotona neljän seinän sisällä. En todellakaan!!!  

Avainsanat: cp-vamma, holhousvaltio, linnanmäki, lintsi, rajoitukset, syrjintä, sääntösuomi

Artikkelin kommentit

  1. Saara velander sanoo:

    On kyllä raivostuttavaa kun varmasti iso osa ajastasi menee siihen, että väännät rautalangasta asioita toisten ihmisten kanssa, jotka aina tekevät päätökset puolestasi. Ja missään helvetin nimessä se Lintsilippu ei voi olla normihintainen jos ei saa käyttää kaikkia laitteita. Voimia sulle tohon ainaiseen taisteluun.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*