Blogilinjalla: Eeli

Eeli Kytömäki kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia joulu–tammikuussa. Hän on muunsukupuolinen transaktivisti, joka harrastaa videobloggaamista, teatteria ja Nova-koiransa kanssa seikkailua.


Vuoden 2019 tavoite: rakastan itseäni enkä laihduta!

Uuteen vuoteen aina liittyy  halu päästä eteenpäin, muokata itseensä parempaan suuntaan. Yleensä tähän lupaukseen astuu nopeasti kuvioihin kaiken maailman kuntokuurit, detoxit, laihikset ja herkkulakot. Mainokset tuuttaavat samaa settiä – että nyt kun jouluna on tullut SYÖPYTELTYÄ, olisi aika aloittaa se Hyvä Elämä menemällä kuntosalille.

Mun suurin lupaus tälle vuodelle: en aio enää ikinä laihduttaa. Aion tsempata liikkumisen suhteen, yrittää löytää kauan kaipaamani liikkumisen ilo, joka jossain kohtaa masennusta katosi, mutta. En. Enää. Koskaan. Tee. Sitä. Laihtumisen. Takia. En etsi itsensä rakastamista kontrollista ja huonosta omastatunnosta, en kaloreiden laskemisesta tai paastoamisesta – jo ihan vain senkin takia, ettei se ikinä sieltä ole löytynyt. Aina vuoden vaihtuessa mun tavoitteet ovat lähes aina liittyneet laihduttamiseen, tosin välillä verhoten sen liikunnan riemuun tai haluun päästä parempaan kuntoon, vaikka oikeasti luvassa oli pakkomielteistä liikkumista ja vaa’an tuijottamista.

Mun suhde kehooni on aina ollut vaikea. Se on osittain ollut mun kehodysforian* takia, mutta myös painon. Niiden kombo on ollut todella tuhoisa. Vaikka kuinka aikaisemmin treenasin ja tein kaikkea, että laihtuisin, mun keho ei tuntunut hyvältä. Se oli edelleen liian feminiininen, se oli liian pehmeä ja vihasin sitä. Vihasin sitä niin paljon.

Viime vuoden aikana mulle on tullut paljon parempi olo itsestäni, kun oon alkanut purkaa sitä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ja vihaa, itsekseni ja terapiassa. Kun on oppinut katsomaan yhteiskunnan asettamaa ihannekehon palvontaa kriittisesti, on myös tajunnut sen, ettei mussa oikeasti ole mitään vikaa, minkä kokoinen tahansa mä oon. Tää pieni ymmärrys on ollut mulle todella tärkeä – mussa ei oikeasti ole mitään vikaa. Mä voin silti olla haluttu, rakastettu ja hyvä just näin. Mä voin olla muunsukupuolinen minkä kokoisena vain – mun ei tarvitse olla laiha ja androgyyni, voin olla pehmeä. Mä oon hyvä tyyppi minkä kokoisena vain – mun keho ei määritä mua. Mun ihmisarvo ei ole mitenkään sidottuna siihen, mitä painan. Ei koskaan.

*kehodysforia eli kehoristiriita, jolloin keho ei vastaa omaa sukupuoltaan ja voi aiheuttaa mm. ahdistusta, itsetuhoisuutta ja masennusta yksilölle

Eli tässä pieni listani tämän vuoden 2019 tavoitteista!
1. Enemmän itsensä rakastamista!
2. Vähemmän itsekriittisyyttä
3. Enemmän itsetehtyä kasvisruokaa
4. Vähemmän huonoa omaatuntoa
5. Enemmän tatskoja 😀 <3

Eli kaiken tämän laihdutuspöhinän keskellä, mä haluan sanoa vielä sulle – oot hyvä just noin, olisitpa minkä tahansa kokoinen <3 Toivottavasti teidän vuosi on alkanut lempeästi!

 

Avainsanat: eeli, laihdutus, masennus

Artikkelin kommentit

  1. blogilinjallaeeli sanoo:

    <3 kiitos ihana Sanni!

  2. Sanni sanoo:

    Erittäin hyvä kirjoitus, kiitos sun sanoista Eeli!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*