Blogilinjalla: Eeli

Eeli Kytömäki kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia joulu–tammikuussa. Hän on muunsukupuolinen transaktivisti, joka harrastaa videobloggaamista, teatteria ja Nova-koiransa kanssa seikkailua.


Suru on kunniavieras

Moikka!

Viimeisiä päivityksiä viedään, mutta ei anneta sen haittaa!

Eilen olin tosiaan katsomassa kavereiden kanssa BTS:n keikkanäytöksen Tennispalatsissa. Lauantaina 26. päivä oli tällainen erikoispäivä, jolloin BTS:n Love Yourself -kiertueen Seoulin keikkaa näytettiin useissa eri elokuvateattereissa ympäri maailmaa, useilla paikkakunnilla Suomessakin.
Oli tosi jees nähdä se taltiointi isolta ruudulta ja vieläpä IMAX-elokuvateatterin hyvällä äänentoistolla, mutta harmitti erityisesti välispiikkien puuttuminen. Niiden sekä taukovideoklippien puuttuessa keikasta jäi ehkä vähän kolkko fiilis, mutta ehkä se myös johtuu siitä, että itse olin päässyt Amsterdamissa näkemään ryhmän livenä, ja kokenut että välispiikit olivat todella tärkeä osa keikkaelämystä. Keikalla myös itse kappaleiden välissä näytettävät videoklipit olivat olleet äärimmäisen upeita visuaalisesti, joten niidenkin puute keikkataltioinnissa harmitti. Myös käännökset puuttuivat, joten jäsenten lyhyet kommentit koreaksi myös jäivät ymmärtämättä, kun ei kieltä osaa. Kuulostaa kamalalta valitukselta, mutta olihan se kokonaisuudessaan hyvä ja hauska kokemus, varsinkin kun mukana oli kaverit, joiden kanssa oli siellä Amsterdamin keikalla. Eli hauska aktiviteetti, vaikka jäi osaltaan toivomisen varaa!

<3 rakastan näitä poikia!

Keikan jälkeen käytiin syömässä mäkkärissä ja vielä parin kaverin kanssa mentiin tutustumaan Oodiin, eli tähän uuteen Helsingin kirjastoon. Hyvä että se on ollut auki melkein kaksi kuukautta, enkä mä näin stadilaisena ole vieläkään sinne ehtinyt, mutta olihan se aika hieno! : D Vähän ahdisti käytävien outo muoto ja ikkunoiden puute siinä kerroksessa missä hengattiin (tais olla 2?), mutta hauskat kiikkutuolit olivat 6/5.  Kiikkutuolissa olikin hauska mm. miettiä vanhentumista, haha. XD Oli hyvä päivä, kiitos tyypit <3

Mulla on aika monta kokousjuttua ensi viikolle töiden lisäksi, mutta vähän erilaista ohjelmaa on tiistaina, kun osallistun Querelle-festivaalin järjestämään paneelikeskusteluun.

 

Olen siis paneelissa vieraana ja keskustelen kolmen muun panelistin kanssa tapahtumien saavutettavuudessa. Mun kärki on erityisesti Querellen saavutettavuudessa queer-ihmisille. Olen aikaisemmin tehnyt videon, jossa kritisoin Querellen toimintaa, se löytyy TÄÄLTÄ. Osallistumalla paneeliin haluan varmistaa, että keskustelussa varmasti käydään läpi Querellen tilannetta ja #BoycottQuerelle-gaten tapahtumia. Mulla on aika hyvät fiilikset tästä, eli suosittelen tsekkaamaan tapahtuman facebookista! Paneeli järjestetään Helsingin Sörnäisissä ja paikalle voi tulla, tai sitten katsoa livestreamia FB-tapahtuman kautta. Tsekatkaa siis ihmeessä jos vähänkin kiinnostaa! Vaikkei sateenkaari-ihmisille tapahtumien järjestämisestä kuuleminen sinänsä kiinnostaisi, tässä varmasti tulee muutakin aiheita puheeksi kuten esim. esteettömyys ja yleisesti saavutettavuus-käsitteen monimuotoisuus ja sisältö.

Oon tässä kans vähän funtsinut sitä omaa mielenterveyttä, ja kyllä sitä huomaa, että fiilis on paljon parempi nykyään? Erityisesti kun peilaa siihen, että tällä viikolla tuli menetettyä rakas Papu, jonka kuolemaa olen pelännyt jo monta vuotta, ja itkenyt jopa ennakkoon sitä. Jollain tavalla se suru ei ole ottanut mua liian suureen otteeseen, että vaikka tulee sitä vähän väliä mietittyä ja vähän ehkä jopa itkettyä, se antaa myös myöten muille tunteille. Että ei ole niin lohduton tilanne. Että asiat järjestyy. Että kaikki suru ei ole masennuksen otteessa, vaan voin kokea kaipuuta ja surua hetkittäin, terveinä erillisinä tunteina, ilman että tipun lohduttomaan pimeyteen, josta en pääse ylös. Että suru on kunniavieras.

Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
Hajoo se maahan, on multaa
Näen sen silti kukkana aina
Muistot on kalleinta kultaa
Eikö sun vieraasi asumaan jäänyt
Lähti se muualle matkaan
Vielä se tulee mennäkseen jälleen
Lähemmäks kuin aavistatkaan

 

Ja ai niin!

Tein tänään tylsistyneenä lyhyen videon youtubeen. Tiedostan sen, että tubettaminen on vähän jäänyt tämän bloggaamisen myötä, mutta sitten uuteen nousuun senkin kanssa kun kuukausi vaihtuu! (tähän niitä haba-emojeja niin hirmuisesti jookos) Sisältöä videossa on loppujen lopuksi aika vähän, varsinkin jos ootte lukeneet tätä blogia aktiviisesti, mutta tsekatkaa silti ihmeessä!

Tsemppiä teille alkavaan viikkoon!

Avainsanat: eeli, masennus, suru

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*