Blogilinjalla: Eeli

Eeli Kytömäki kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia joulu–tammikuussa. Hän on muunsukupuolinen transaktivisti, joka harrastaa videobloggaamista, teatteria ja Nova-koiransa kanssa seikkailua.


Mielenterveydestä ja köyhyydestä

Moi!

Miten teidän joulukuu on alkanut? 🙂

Mulla vähän rahaa miettien (taas vaihteeksi). Olen tottunut saamaan työttömyystukeni kuun alussa, tehtyäni edellisen kuun selvityksen, mutta nyt asiat eivät menneet ihan niin kuin toivoin. Nimittäin tehtyäni kuun viimeisenä viikolla töitä, tämä vaikuttaa tukiini, luonnollisesti. Mutta ei ainoastaan määrään, vaan myös siihen milloin saan tuet. Saan työni palkan kuun puolivälissä ja niihin aikoihin myös palkkalaskelman – ja Kela tarvitsee palkkalaskelmaa antaakseni minulle tukia. Mun työ on tällä hetkellä osa-aikaista, joten senkin takia tarvitsen Kelalta tukia… No, elättämään itseni.

Tämä säätäminen menee jotenkin niin ylitse ymmärrykseni. Tuntuu turhauttavalta, etten ollut tajunnut tätä aikaisemmin, koska tietenkin Kelan kanssa asioimiseen menisi aikaa ja energiaa, eikä heille riittäisi että minä tekisin palkkalaskelmat, näyttäisin työsopimusta ja he tasaisivat numeroita myöhemmin, kun saisivat virallisen palkkalaskelman. Mutta eihän tämä hirveän motivoivaa ole kun kamalaa säätöä? Työttömyystuki ei ole kovinkaan suuri, ja edes pienet lisätulot olisivat todella jees – mutta monelle varmasti tämä tukien maksamisen myöhästyminen töiden tekemisen takia on vaikea paikka. Varsinkin mun kohdalla, kun mulle tästä järjestelystä kysyessäni vakuuteltiin, että tämä onnistuu ongelmitta eikä mun tarvitse stressaa turhia. Kuinka väärässä olinkaan! :/
Pelastus onneksi oli lähellä – hyvä ystävä lupasi lainata vähän rahaa ja veronpalautukset tulevat ensi viikon alussa, niin pärjään kyllä. Sain vuokran maksettua, se oli prioriteeteissä ykkösenä. Mutta muuten olisi tehnyt todella, todella tiukkaa.

Köyhyys on ollut yksi suuri teema mulla masennuksen ympärillä. Rahahuolet ovat todella lamaannuttavia ja stressaavia, ja kun mulla masennus vaikuttaa oleellisesti siihen arkiseen toimintakykyyn, on joutunut pärjäämään Kelan tuilla. Työ on ollut täysin mahdotonta, koska jo itsestään huolenpitäminen on ollut vaikeaa. Ja kun elätettävänä ei ole ainoastaan meitsi vaan myös koira, jonka kanssa on tullut välillä yllättäviä menoja.

Ja psssst jos tätä lukee joku köyhyydessä elävä koiran tai kissan omistaja joka tarvitsisi vähän jelppiä näin joulun alla, tässä vinkki:

REKKU RESCUEN LEMMIKKIEN LEIPÄJONO @ hki 8.12.2018

Mutta mutta! Tämän Kela-säätämisen takia olenkin erityisen innoissani siitä, että oma toimintakyky nyt kestää työskentelyn ja sen kautta pystyn sitten jatkossa elättämään itseni, kunhan työ muuttuu kokopäiväiseksi. Olen sen suhteen todella etuoikeutettu, että mulla on ollut tän kaiken kanssa Kelan tukema psykoterapia (johon minulla ei olisi varaa ilman vanhempien tukea), joka oikeesti on auttanut hirveästi mun toipumiseen. Itsensä kanssa pärjääminen ja Kelan kanssa säätäminen on monelle mielenterveysongelmista kärsivälle todella vaikea yhtälö, että miten siinä samalla sitten pystyisi edes parantua yksin?

… Kello on ehkä liian paljon näille keloille :’D Tuntuu että tätä voisi miettiä ikuisuuden, sitä miten pitäisi tarjota enemmän mielenterveyspalveluita erityisesti nuorille, mikä ennaltaehkäisisi niiiiiiiiiin paljon kuluja valtiolle pitkällä juoksulla (ja säästäisi monen turhalta kärsimykseltä). Tuntuu niin turhauttavalta nähdä ympärilläänkin niin paljon mielenterveysongelmista kärsiviä, jotka eivät saa tarpeeksi apua ja joilla ei ole esimerkiksi varaa hoidattaa itseään (edes varaa lääkitykseen). Että tällainen hyvinvointivaltio, kun heikoimmassa asemassa olevat kärsivät….

Mutta joo! Ei mennä tämän syvemmälle. Tässä pari hauskaa kuvaa mun koirosta, Novasta.

 

 

Nähdään taas! :3

 

– Eeli

 

 

Avainsanat: eeli, kela, köyhyys, masennus, mielenterveys

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*