Blogilinjalla: Eeli

Eeli Kytömäki kirjoittaa Tukilinjan vierasblogia joulu–tammikuussa. Hän on muunsukupuolinen transaktivisti, joka harrastaa videobloggaamista, teatteria ja Nova-koiransa kanssa seikkailua.


Menetin parhaan ystävän

Olet niin tärkeä

 

Mulla on ollut raskas viikko.

Perheen vanhin koira Papu nukkui pois maanantain ja tiistain välisenä yönä. Ikää oli melkein hurjat 17 vuotta, joten tätä oli ehtinyt jo miettiä parikin vuotta, mutta silti.

Papu oli mulle ihan äärettömän rakas.

Tuntuu että on jotenkin sattuman ivaa, että perheen molemmat koirat nukkuivat pois kuukauden sisällä. Tietenkin kuvioon tuli mukaan ihana pieni Hippa, mutta siitä huolimatta tuntuu todella hirveältä. Epäreilulta. Ahdistavalta.

Mun suhde kuolemaan on aikaisemmin ollut omasta mielestäni varsin terveellinen. Ihmisiä ja eläimiä kuolee, niin asiat vain menevät. Olen menettänyt sukulaisia ja sen kautta käsitellyt kuolemaa, mutta koskaan kuolema ei ole tullut näin lähelle. Vaikka sitä aina pelottaa menettävänsä jonkun tärkeän, ei siihen menetykseen koskaan ole kuitenkaan tarpeeksi valmistautunut. On ahdistavaa yrittää päästää irti, kun saman aikaisesti pelottaa unohtavansa – ja samalla pelkää sitä, että kun musta aika jättää, kaikki unohtaisivat mut (vaikka eihän sillä sinänsä ole väliä, kun on kuollut….).  Missä menee se irtipäästämisen ja unohtamisen raja?

Olin jo pitkään pelännyt Papun kuolemaa, mutta kun se tapahtui, se ei tuntunut niin pahalta. Ehkä olin pelännyt, että minulle rakas vanha koira kärsisi. Eläinlääkärin mukaan Papun sydän oli todennäköisesti pettänyt yön aikana, sen verran iäkäs koira. Ajatus siitä, että Papu oli nukkunut rauhallisesti pois, ilman kipuja, tuntuu todella lohdulliselta. Ettei Papun tarvinnut kärsiä turhaan.

Olin jo aikaisemmin haaveillut tatuoinnista, joka olisi Papun muotokuva. Että muistaisin koiran aina. Koska rakastan Papua edelleen niin hirveästi. Jos tiedätte hyviä eläinkuvatatskaajia, suositelkaa ihmeessä!

kaipaan teitä molempia niin paljon <3 rakkaat pienet

 

Mutta niin. Viikko on mennyt muuten hyvin, olen pitänyt itseni kiireisenä duunissa etten ole hirveästi ehtinyt pysähtymään ja itkemään Papua. Mikä on ehkä ollut ihan hyvä. Tämä on asia mihin tottuu pikkuhiljaa, eikä se suuresti märehtimällä parane. Tietenkin tiistaina tuli vuodatettua paljon kyyneleitä ja myös esim tätäkin kirjoittaessa, mutta kyllä se tästä. Aika korjaa.

Huomenna plääneissä verikokeisiin meneminen, koska maanantaina pääsen vihdoin ja viimein ihotautilääkärille, ja toivottavasti saan sieltä roaccutan-lääkekuurin. Menen sen jälkeen paijaamaan söpöä Hippaa :3 Ja lauantaina menen katsomaan BTS-keikkaelokuvan, siitä varmasti kerron sitten myöhemmin!

On äärimmäisen outoa, että tämä bloggaaminen mun osalta alkaa olla kohta paketissa. Tuntuu, etten ole edes hirveästi ehtinyt kertomaan itsestäni, mutta sellaista se ehkä on. Että vaikea laittaa kaikkea arkeaan pariin bloggaukseen viikossa. Toivottavasti teillä on ollut siitä huolimatta kivaa lukea mun kirjoituksia!

Lämpöä teidän viikonloppuun! <3

 

 

Avainsanat: eeli

Artikkelin kommentit

  1. Elina Ino sanoo:

    Paradise tattoossa otin tatskan omasta avustajakoirastani ja suosittelen lämpimästi <3

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*